Pariisi on lähellä!
Olin vuosia sitten töissä eräässä suositussa kahvilassa, terkut vaan niille, jotka tunnistaa. Aamuvuorossa sinä arkipäivänä oli tarjolla jos jonkinlaista aamupalaa ihmisille.
Sisään tulee puvussa nuori miekkonen ja kumppani, jotain liikeneuvotteluja kävivät salkuista ja papereista päätellen. Tilasivat cafe latet valkosuklaalla ja pari juustosarvea.
Valitus alkoi, kun annokset oli nautittu.
Aasi: hei oliks nää croissantit eilisiä?
Minä: ne on aamulla tullu leipomosta, yöllä paistettuja.
A: oli kyllä niin kuiva, ei yhtään kuohkea.
M: no se juustosarvi on vähän rapeampi kuin voisarv..
A: sitten nää latet oli löysiä.
M: niinkö? Pahoittelen, tein ne itse ja olisin mielelläni voinut tehdä uudet, jos heti olisit reklamoinut. Toki se valkosuklaa on niin makea, että vie osan espresson terävyydestä.
Jotain mainitsi vielä pettymyksestä, jota toki pahoittelin. Paras oli, kun ovelta vielä huikkasi leveästi hymyillen: No mut Pariisi on lähellä, sinne voi mennä opettelemaan!
Jäin monttu auki. Kahvilamme oli kuitenkin italialaistyyppinen, mikä kävi ilmi tuotelistasta (latte, espresso, cappuchino, americano yms).
Jos se Pariisi niin lähellä on, sinnehän voi mennä sit vaikka aamiaiselle!
Aha, eli kyse oli siis vain Tärkeistä Ihmisistä 😂 Nokan eteen saadut murkinat uppoavat hyvällä ruokahalulla, mutta sen jälkeen on pakko päästä valittamaan, että kaikki näkisivät ja ajattelisivat, että ”oooo toipa on hienostunut ja tarkka ihminen” ja oleellisena osana näytelmää on tuo ”nokkela” ja alentava sutkautus oven jo suurinpiirtein sulkeutuessa perässä. 😂
Toiset on turhantärkeitä ja ”nokkelia” sen sijaan, että toimisivat asiallisesti. Sellaisille tyypeille on luontevampaa haukkua/arvostella/kritisoida sen sijaan, että nätisti osoittaisivat ajoissa asian olevan eri tavalla kuin oli toivottu/odotettu/tilattu.
Tärkeilijä muuten saattoi yhdistää croissantit Pariisiin, luulen ainakin ”hauskan” letkautuksensa tulevan siitä. 🙂