Parkkipaikat ikuinen ongelma
Työskentelen infossa, jossa vahditaan työn lisäksi vierailijoiden parkkipaikkaa. Tuossa edessä on kolme paikkaa – yksi invalidipaikka ja kaksi tavan autopaikkaa. Nämä on merkitty parkkiruuduin sekä lisäkilvin.
Vieraaksi tulee kuitenkin asiakas, joka pysäköi autonsa invalidipaikan viereen (koska paikka on varattu, samoin muut heti oven edessä olevat paikat) ja tulee sisälle asioimaan.
Asiakas kysyy ensimmäisenä, hoidetaanko meillä asiaa X. Sanon, että hoidetaan ja kysyn, onko tuo väärin pysäköity auto hänen vaikka olen nähnyt, että on. Mies myöntää auton olevan hänen, mutta sanoo, että on invalidi, ei vaan viitsi pitää korttia tuossa kun ”se on ihan typerää.”
Pyydän häntä siirtämään auton, koska edes invalidikortilla hän ei saa parkkeerata pelastustielle ja kaiken lisäksi oven eteen. Mies vähän nauraa kun luulee minun vitsailevan ja sanoo, että hänhän on invapaikalla.
Selitän miehelle, että musta bemari on invapaikalla ja bemarin vieressä olevat kaksi muuta autoa normaaleilla paikoilla ja hän voi kyllä siirtää autonsa seuraavalle riville, mutta ei jättää oven eteen.
Mies alkaa hermostua ja kysyy, saako hän nyt keskustella asiastaan jonkun asiantuntijan kanssa vai ei.
Vastaan, että saa toki ja soitan heti henkilön tapaamaan häntä, kun hän siirtää autonsa pois pelastustieltä.
Tässä vaiheessa mies vetää hirveät hepulit, alkaa huutamaan ja raivoamaan ja lopulta tulee normaalit ”vitun huora”t ja mies lähtee ovia paiskoen tiehensä huutaen, ettei enää koskaan tule tähän paskalaitokseen, ei koskaan asioi enää kanssamme, hoitaa asian puhelimitse ja minä saan potkut.
Edelleen istun samassa työpisteessä ja esimieheni oli sitä mieltä, että toimin oikein.
Tuo omien pysäköinti ruutujen tekeminen tuttua myös kappakeskuksissa ja vaarantaa pelastuslaitkoksen paikalle pääsyn. Melkoista itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä.
Kaikenlaisia ihmisperseitä.