Poliisiasemalla

Tänään istuskelin poliisiaseman lupapalvelussa odottaen vuoroani, kun paikalle pamahti sellainen huutaja-mallin yksityiskansalainen. Huutaja-mallin henkilö ei ole tietoinen vuoronumerojärjestelystä ja alkaa heti vauhkoamaan infotiskillä istuvalle henkilölle, että valtiolle pitäisi palkata lisää työntekijöitä (“juoksutyttöjä”) ja kovaan ääneen dissaa kopissa “joutilaana” olevaa “pojua”. (“Poju” on itseasiassa infotiskin monikielinen ja palvelualtis vakityöntekijä ja koneella istuva virkailija etsii jotain tietoa, mikä ei omalta koneelta näy. “Poju” joskus neuvoi minua eteenpäin, kun löysin kadulta kanssatallailijan ajokortin.) Huutaja haluaa vaatii, että hänen hakemuksensa käsitellään hetimiten ennen muita, puhuu virkailijan päälle ja lopulta paiskaa paperinsa tiskiin. On ilmeisesti valtion vika, ettei hänen lupiaan ole uusittu, vaikka ei uusintaa ole hakenutkaan. Huutaja haluaa selkeästi kertoa miten poliisilaitoksella pitäisi asiat hoitaa. Huutaja /tietää/.

Sitten edessä oleva lähiomainen juputtaa vieressä istuvalle mummolle, että kun “…ei täällä edes passikuvia saa otettua…” vaikka mummoa hädintuskin näytti asia hetkauttavan.

… siis mistä näitä sikiää ja miks ne on aina babyboomer-sukupolvea, jotka kovaan ääneen pauhaavat alle kolmikymppisten mukahuonosta käytöksestä? Kuulun itse näihin alle kolmikymppisiin ja vaikka käytöstapani ovat suoraan 1990-luvun tulosta tiedän, ettei omien asioiden edistämiseen mouhuamisen ja aggression kautta tuota juurikaan tulosta.

Omaan asiointiin eli passin uusimiseen meni aikaa muuten alle neljä minuuttia. Huutajalla taisi mennä vähemmän, mutta koko odotushuoneen väkeen tarttunut kurja murjotus ei ollut sen arvoista.

3 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *