Tulikivitystä
Olen töissä painoalalla, tarkemmin ja hienommin sanottuna digipainotalossa jossa räätälöidään kaikenlaisia ratkaisuja asiakkaiden tarpeisiin. Tuotteet vaihtelevat tavan kopioista lippuvihkoihin, nidottuihin tuotteisiin ja suurkuvatulosteisiin ja niin poispäin.
Joskus asiakkaaksi sattuu hieman erikoisempaa väkeä; esimerkiksi uskovaisia. Tähän pitänee mainita, että olen itsekin saanut kristillisen kasvatuksen päiväkerhojen, pyhäkoulujen, rippikoulun ja lukion ylimääräisten uskonnonkurssien muodossa. Tärkein oppimani asia on kuitenkin lähimmäisenrakkaus, johon yhä uskon vaikka en kirkkoon ole kuulunutkaan yli kahdeksaan vuoteen. Siispä en paljoa hetkahtanut, vaikka talossa pidempään töissä ollet varoittelivat ”uskiksesta”.
Hän teetättää joka joulu sukulaisilleen Raamattu-aiheisen ristisanatehtävän ja tähän työtehtävään kuuluu tekstin ladonta luonnoksen pohjalta. Asiakkaalla on hyvin kaunis, mutta todella hankalalukuinen käsiala. Asiakas kirjoittaa lyijykynällä ruutupaperin täyteen tekstiä (kirjaimellisesti) ja viivauksia ja ties mitä muita symboleita, joista sitten pitäisi ottaa selvää.
Työ oli hankala ja käytin sen tekemiseen yli neljä tuntia. Asiakas alkoi tylyttämään minua tiskillä piste- ja pilkkuvirheistä, vaikka olin orjallisesti seurannut hänen luonnostaan. ”Kyllähän sinä nyt olet lukion käynyt!” ja ”Kyllähän sinä nämä jutut rippikoulusta tiedät!” ja ”Minä olen sentään äidinkielen opettaja!” olivat vielä ihan helposti sivuutettavissa mielestäni, olenhan itse vain graafinen suunnittelija ja vielä lukihäiriöinen sellainen. Parasta oli kuitenkin tämä:
Asiakas: No muistatkos mitä siellä Sodomassa ja Gomorrassa tapahtui, kun sinne alkoi satamaan sitä tulikiveä?
Minä: En..? (Aavistin kuitenkin, että tähän liittyy varmaan…)
Asiakas: NO SIKSI KUN SIELLÄ OLI NIITÄ HOMOJA!!1
Minä: —
Ja asiakas jatkoi jotain homoista pauhaamista, kun niitä sinne eduskuntaankin pääsee nykyisin ja mitä ”niille” olisi tehtävä. Onneksi olin liian äimänä asiasta vastatakseni olevani myös tähän kyseiseen vähemmistöön kuuluva. Olisi voinut asiakas vetäytyä projektista.
Lopulta vikaisuuteni vuoksi saimme laskutettua ihan hyvän tuntiliksan, mutta toivon, ettei minun toista kertaa tarvitse tätä asiakasta tavata. Ja niin toivovat kaikki muutkin.
Juu näitä löytyy. Eniten tapaan graafisen alan työssäni niitä, jotka haluavat aivan jotain käsittämättömän hienoa aivan_nyt_heti (joko kohta olisi valmista?) ja kaiken kukkaraksi pilkkahintaan! (koska kaverin koiran kaima osaa varmasti tehdä saman siihen ja siihen hintaan).
Voi mikä myötähäpeä tätä uskista kohtaan. Itselleni on kerran käynyt tilanne, jossa kaksi avioliitossa elävää miestä olivat väsyneitä tekemästään lentomatkasta, kaikki ei ollut mennyt aivan putkeen, ja niinpä he alkoivat purkaa kiukkuaan minuun (asiakaspalvelijaan). Viitisen minuuttia kuuntelin, kuinka minua haukuttiin rasistiksi ja homovihaajaksi, ennen kuin sain suunvuoron kertoa, että olen itsekin homo.
Voi poikien ilmeitä. Tuijotimme toisiamme typerinä sekuntikaupalla kunnes asiakas pyysi (IHME KYLLÄ!) anteeksi.
En kyllä käsitä, miten asiakaspalvelijan tai asiakkaan seksuaalisuus ylipäätään kuuluu palvelutilanteeseen, mutta jotkin asiakkaat vain pakottavat tuomaan tällaisia juttuja esiin.
Välillä kyllä tuntuu siltä, että olisi ehkä ihan terveellistä kun aspat ryhtyisivät antamaan selkeää palautetta ihmisille, jotka eivät osaa käyttäytyä. Ei kenenkään tarvitse työssään sietää huonoa käytöstä asiakkaalta, varsinkaan jos se menee henkilökohtaisuuksiin.