Sukissa on eroja

Saapuipa eräänä päivänä retkeilytarvikeliikkeeseen, jossa työskentelen, vanhempi rouvashenkilö. Pyöri vaellussukkatelineen ympärillä kun hänen ohitseen kuljin syli täynnä tavaraa. Rouva aloitti perinteisellä kysymyksellä ”oletko myyjä”. Minä siihen vastasin myöntävästi ja pyysin odottamaan ihan pienen hetken, että saan tavarat sylistäni vietyä omalle paikalleen. Menin palvelemaan rouvaa ja kävimme seuraavanlaisen vuoropuhelun.

R: ”Onko teillä näitä sukkia?” (Näyttää telineen päällä muovijalassa olevaa sukkaa.)

M: ”Kyllä, niitä löytyy tästä (näytän samoja sukkia, mutta mustia, kun telineen päällä on vaalean harmaa). Mikäköhän on teidän kokonne?”

R: ”Ei tämä ole sama sukka, minä haen tuollaista harmaata” (pitää mustia sukkia kädessään ja tunnustelee niitä sormillaan)

M: ”Kyllä se on ihan sama malli. Tästä sukan kärjestä voimme tarkistaa, tässä lukee mallin tunnus ja se on sama sekä tässä harmaassa että mustassa. Meillä ei nyt valitettavasti ole harmaana näitä sukkia.”

R: ”Ei tämä voi olla sama sukka. Minulla on tuollaiset harmaat ja ne ovat ihan selvästi eri materiaalia. Minä olen niin herkkä näille tekokuiduille, mutta näitä harmaita sukkia olen pystynyt käyttämään.”

M: ”Jos olette aivan varma, että omat sukkanne ovat juuri samanlaiset kuin tuo mallisukka tuossa, niin nämä mustat ovat kyllä ihan samaa materiaalia.”

R: ”Ei voi olla. Tämä tuntuu ihan erilaiselta sormiin. Kyllä tämä on eri kuitua, en minä voi tätä käyttää, tämä on paljon karkeampaa. Mutta voin ostaa tuon mallisukan ja sen parin tuosta.”

M: ”Kun sille sukalle ei ole paria.”

R: ”Mitä, oletteko te sitten heittäneet sen roskiin?”

M: ”Se on otettu maahantuojalta tulleesta sovitussukkaerästä, joka useimmiten sisältää sekalaisen valikoiman parittomia sukkia.”

R: ”A-haa. Eikö teillä todellakaan ole tätä sukkaa harmaana?”

M: ”Minäpä soitan meidän muihin myymälöihimme ja kysyn josko heillä sattuisi olemaan tuota sukkaa harmaana. Voimme sitten tilata ne tänne, jos teillä on muutama päivä aikaa odottaa.”

R: ”Kiitos, tee se.”

Soitin sitten kolmeen myymäläämme ja kysyin kyseistä sukkaa nimenomaan harmaana. Ja eihän keneltäkään löytynyt muuta kuin mustaa, niin kuin olin arvellutkin. Ilmoitin tämän rouvalle, joka totesi vielä ettei hän voi niitä käyttää. Yritin vielä selittää, että sukat ovat kyllä ihan samanlaiset vaikka ovatkin eriväriset, ja että värjäys saattaa joskus saada kankaan tai neuloksen tuntumaan hieman erilaiselta. Mutta materiaalit ovat tismalleen samat ja samassa suhteessa, joten ei niiden mustienkaan sukkien pitäisi ihoa kiusata. Mutta ei, rouvalle ei kelpaa muu kuin harmaa, joten hän lähtee ilman sukkia kotia kohti.

Tälle tapaukselle saikin sitten taas naureskella hetken aikaa. On hyvin todennäköistä, että rouvan kotona olevat sukat eivät olleetkaan samat kuin mallisukkamme vaan jotkin hiukan samannäköiset, tällöin hän tietysti oli oikeassa siinä että mustat sukat olivat eri tuntuiset. Aasiakkaat kun eivät erota toisistaan esimerkiksi hieman samantyylisiä vaelluskenkiä vaikka näkevät kaksi eri mallia vierekkäin. Saati sitten kotona olevia sukkia, jotka ovat voineet olla käytössä viimeksi kuukausi sitten. Tai sitten rouvalla oli erittäin hyvin kehittynyt tuntoaisti sormissa, minä ja työtoverini kun emme tunteneet eri värisissä sukissa mitään eroa.

Jaa tämä tarina:

1 kommentti

  1. Plop sanoo:

    Ehkä rouva ei osannut kertoa oikein mikä mätti, itsekään en pidä mustia sukkia koska se väriaine kutittaa. Olen kuullut monilta saman, eli on ihan tosi asia vaikka hullulta ehkä kuulostaa…:D

Vastaa käyttäjälle Plop Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *