Tee ostoksesi ja mene
Olen töissä pienessä veikkauskioski-kahvilassa.
Paikassa on ne vakioaasiakkaat ja työ on mukavaa, mutta en halua kuulla aasiakkailta mihin he ovat menossa parin kahvin jälkeen, mistä ovat tulossa, miten se äitisi veti pullon kolmioyskänlääkettä viime yönä, miten siskosi ei lainaa rahaa.
Myyjä ei välttämättä halua kuunnella koko elämäntarinaasi siinä tiskin takana. Tee siis ostoksesi ja mene.
Voit samantien miettiä uutta alaa. Asiakaspalvelualalla jopa pikkukeskustelu kvanttifysiikasta on parempi kuin se, että kukaan ei puhu mitään. Itsellä tulisi ainakin yksinäinen olo siitä. Jos kahvijonosi on silmittömän pitkä niin sitten ymmärrän.
Miks täälä aina kehotetaan vaihtamaan alaa jos joskus vituttaa? Jokaisella on joskus huonoja päiviä, ja niistä me täälä palstalla avaudutaankin. Ei se tarkoita että vihaisi työtään ja asiakkaita. Tässäkin oli siis kyse siitä elämäntarinasta eikä peruskohteliaasta small talkista. 🙂
Taas tätä suomalaista mentaliteettia, mitään turhia ei puhuta! Kuten aiemmin kommentoinut totesti, ymmärrän jos jono on todella pitkä ja ”turha” juttelu vie muiden asiakkaiden aikaa, mutta kyllä suomalaistenkin tulisi opetella small-talkia. Useassa maassa sinua pidetään töykeänä, jos olet aivan tuppisuuna.
Jos nyt kuitenkin vaan oltais sellaisia kuin ollaan? Ei tartte väkisin opetella mitään tyhjänpäiväisyyksien latelua. Suomessa ei pidetä töykeänä jos olet tuppisuuna, suomalaiset osaavat kunnioittaa toisen hiljaisuutta.
Ei tarvitsekaan opetella tyhjänpäiväisyyksien latelua ja väkisin jutella. Mutta jos työskentelet asiakaspalvelussa,on hiukan outoa, jos ihmisten kanssa juttelu ärsyttää.
Ja kyllä, olen itse asiakaspalvelualalla.
Tavalliset sääjutut ym.on ihan ok, mutta en todellakaan halua kuulla kenenkään eturauhasvaivoista tai toisen miniän hedelmättömyyshoidoista! Miksi tollaset on pakko kertoa aspalle???
Jospa lukisit tuon uudestaan, niin saattaisit ehkä huomata että AP puhui nimenomaan näistä elämäntarinansa kertojista…
Typerä myyjä,oot väärällä alalla jos pientä small talkia ei irtoa. Eri asia tietenkin jos on jonoa
Jonoa yms tässä ei mainita, mutta itse olen töissä paikassa, jossa vuorossa on niiden parin sadan asiakkaan lisäksi miljoona hoidettavaa asiaa ja vuorossa ollaan yksin. Silloin ei asiakkaan palvelemisen jälkeen olisi aikaa small talkille, kun tietää, että asiat x, y ja z on hoidettava vielä tässä vuorossa asiakkaiden palvelemisen lomassa. Ja jotkut asiakkaat tekee tätä vaikka takana olisi jono ulos asti…
Monille ihmisille päivän ainoa ihmiskontakti voi olla asiakaspalvelija kaupassa. On ihmisyyttä kohdata toinen ystävällisesti ja jutella hetkinen. Pitkä jono ja ruuhka ovat asia erikseen ja useimmat puheliaatkin asiakkaat silloin malttavat mielensä.
Tästä tulikin mieleeni kun olin männävuosina pohjanmaalaisessa pikkukaupungissa huoltoasemalla maitoa ostamassa ennen kuin tultiin tänne Hesaan isolle kirkolle (no okei, Vantaalle :D). Täällä on tosiaankin saanut tottua tuohon ”hoida-asiasi-nopeasti-ja-suksi-kuuseen”- mentaliteettiin, mutta toisin oli lännessä 😀 ”Saanko litran maitoa?” ”Nojjjoooooooo….. vai maitoa tarttee…… no kyllähän sitä saa….” eikä mitään kiirettä pidetty 😀 Minusta se oli hyvällä tavalla huvittavaa.
Kuule, ketään ei kiinnosta, että sua vituttaa. Älä siis tule tänne avautumaan.
Eikös tämä palsta ole juuri aspojen avautumista varten ?
Pointti missattu esimerkillisesti? 😀
Alkuperäinen kirjoittaja valitti kuinka ihmiset kassalla avautuvat elämästään ventovieraalle myyjälle, ja päätti sitten itse avautua asiasta ventovieraille lukijoille täällä.
Kukas tässä missasi ja mitä… Väännetään rautalangasta: tämä palsta on valittamista varten – kaupan kassa ei. Kummassahan siis on hyväksyttävää, ja jopa odotettavaa, valittaa? Urpo.
Kuule, ketään ei kiinnosta et sua vituttaa avautumiset. Sitä varten tää palsta on olemassa, että täälä avaudutaan, jotta jaksaa pitää sen kestohymyn aasiakkaiden edessä. 😉 🙂
Kuuluu asiakaspalveluun, sori nyt vaan. Muutenhan rahastamisen voi hoitaa robotti tai asiakas itse, ja siihen suuntaan ollaan menossa kun myyjät tönöttää tiskin takana kuin vahanuket.
Luulin että Neuvostoliitto on kuollut ja kuopattu. Ei sentään, henki elää.
Ymmärrän täysin aloittajaa! Varsinkin jos on kiireinen päivä ja muutakin tekemistä, kuten esim tavaran purkamista. Ei pienet small talkit mitää haittaa, mutta tässäkin oli puhe siitä _elämäntarinasta_! ( niin te muut sielä kommenteissa, sitä aloittajakin tarkoitti! älkää heti vetäkö hernettä nenään jos myyjät täälä avautuu ettei niitä kiinnosta teidän jaarittelut 😉 ) Meillä kaupalla käy pari sellasta vakiaasi-muoria, jotka kyllä jaksaa jaaritella kirjaimellisesti TUNNIN siinä kassan ääressä, seisovat siinä vähä sivummalla ja koko ajan suu käy, vaikka otankin muita asiakkaita samalla kassalla.. Ei siinä auta ku mutista ”juu” vastaukseksi välillä… Voin kertoa ettei paljo kiinnosta kuunnella muorin silmälasien vahvuuksista kertovaa juttua toista tuntia! Vähän käy joskus sääliks nää muorit kun niillä ei selkeestikkään oo ketään muuta jonka kans jutella. 🙁 Itselle ei tulisi mieleenkään avautua kaupan kassalle, oli tilanne mikä hyvänsä.
Itse koen näissä ongelmana sen, että kun olisi sitä varsinaista tekemistäkin. En halua jäädä yliakaa sen tähden että rupattelen jonkun kanssa sen ajan kun pitäisi saada asioita kuntoon. Mikään jonon pituus tai ”hiljainen aika” ei kerro työn määrästä ulkopuoliselle yhtään mitään ihan vinkkinä vaan niille jotka jakaa sitä ymmärrystään näillä kriteereillä. Sellainen pulju, jossa ei ihan oikeasti ole mitään tekemistä, menee yleensä nurin jossain vaiheessa. En tiedä millä alalla nämä arvioijat työskentelee itse ja onko siellä puolet porukasta ihan turhaa paikalla mutta jollain kahvikupposten myynnillä ei varmasti pidetä työntekijöitä vain pyörimässä ja juttelemassa.
Oikia asenne!!! Paras aspa 2016 palkinto odottaa!
Yllättävän monelta mennyt se pointti täysin ohi. Joo, ei itseäkään se pieni rupattelu haittaa yhtään, päinvastoin. Mutta se tuntuu vähän epämiellyttävältä, jos jollekin pitää oikein alkaa pitämään seuraa. Tai siis ei sekään itsessään ole epämiellyttävää, vaan se, että ei siihen ei yksinkertaisesti olisi yleensä aikaa, mutta tuntuu sitten epäkohteliaalta sanoa, että en ehdi kuuntelemaan sinua. Kun eiväthän asiakkaat sitä tajua, että se kassalla olo on vain _yksi_ osa myyjän työtehtävistä, eli vaikka kassalla ei olisikaan asiakkaita jonottamassa, niin tekemistä/kiire siltikin voi olla ja yleensä onkin.
Ihan ymmärrettävää, että elämäntarinat voivat rasittaa. Olisikohan sitten taas kyse ammattitaidosta, että kuinka ne kohteliaasti katkaistaan niin, että myyjä pääsee töihinsä ja asiakkaalle jää hyvä mieli?
Olen hyvin lyhyen ja kohteliaan kioskiasioinnin kannattaja – jään juttelemaan jos tai kun myyjä itse tekee aloitteen. Yllättävän monilla ison kaupungin kioskeilla nimittäin näin käy. Kuitenkin – näinkö pitäisi menetellä:
– mustat lasit silmille
– kunnon kuulokkeet korville ja musiikki soimaan
– asia lapulle kirjoitettuna?
Laitan lapun tiskille, rahat päälle ja seison naama täysin peruslukemilla ja passiivisena kunnes vaihtorahat ja tuote ovat tiskillä. Lopuksi poistun sanomatta sanaakaan. Jos jutustelu on pois työnteosta, niin noinhan se minimoituu.
Taitaa tämä aspa olla sitten samoja henkilöitä jotka ovat naama norsunvitulla jos asiakas ei tervehdi takaisin.