Vaikeita nuo lamput

Työskentelen eräällä huoltoasemalla, jonka palveluihin kuuluvat pienet tienpäällä tehtävät huoltotoimenpiteet. Työntekijänä olen alalla vielä suhteellisen uusi, mutta autojen sielunelämä on minulle harrastukseni puolesta suhteellisen hyvin hanskassa – etenkin, kun puhutaan autojen pienehköistä huoltotoimenpiteistä, kuten renkaiden ilmanpaineiden ja nesteiden tarkastuksesta tai lamppujen vaihtotöistä. Pääosin asiakkaat suhtautuvat palveluihimme ja minun henkilökohtaiseen osaamiseeni arvostavasti ja kiittävästi. Mutta aina ei mene kaikki niin kuin Strömsössä.

Eräänä päivänä eräs viisissäkymmenissä oleva nainen tuli kyselemään vuorossa kanssani olevalta naistyöntekijältä, että onko täällä sattumoisin miestä talossa, joka vaihtaisi hänen autoonsa etuvalojen polttimon. Olin täyttelemässä alkoholihyllyjä, ja työkaverini ohjasi kyseisen henkilön luokseni.

A: ”Ai noin nuori poika tässä onkin kyseessä, näinköhän osaat mitään lamppua vaihtaa…”

M: ”Kyllä voin sulle lampun vaihtaa, kuuluu meidän palveluihimme.”

A: ”No tule sitten!”

M: ***Pitelen kolmea isoa kaljatölkkiä käsissäni ja muut kaljat ovat vielä todella pahassa paikkaa*** ”Pahoittelen, menee ihan pieni hetki, mutta tulen ihan hetken päästä autollesi sitä lamppua katsom…”

A: ”Mulla ei ole aikaa yhtään odotella tässä. On se kumma kun pyytää, ja aina saa huonoa palvelua täältä…”

Jätän kaljat siihen ja menen ulos asiakkaan auton luokse.

A: ”Niin, ootko sinä aikaisemmin [merkki ja malli]:n vaihtanut lamppua?”

M: ”En ole juuri tähän vuosimalliin lamppua vaihtanut aikaisemmin, mutta voin kyllä sitä mielelläni katsoa. Eihän noissa aina suuria eroja ole…”

A: ”Noniin… Justjoo… Tiedätkö, minä en sinun apujasi kaipaa. Arvasin, ettet kuitenkaan osaa mitään. Aina ihan [pari kirosanaa] palvelua täällä kun vielä sanotaan vastaankin. Noniin – menepä takaisin sisälle siitä, menen käymään muualla, missä saa parempaa palvelua – hei hei!”

No – olin toisaalta vain hyvilläni siitä, kun ei kyseisen naisen autoon tarvinnut koskea.

Myöhemmin kuulin esimieheltäni, että sama asiakas oli tullut meuhkaamaan hänen työvuorollaan siitä, kun ”siinä se vain seisoi viiden metrin päässä autosta eikä mitään osannut tehdä, aivan kädetön mies se oli ja palvelutaidot olivat aivan luokatonta”. Esimieheni oli vain kuunnellut ja ihmetellyt, ehkä vähän naureskellutkin, että vai sellainen mies se [minä] onkaan, ettei lamppuakaan osaa vaihtaa. Nainen oli suuttunut ja lähtenyt ovet paukkuen menemään, sillä häntä ei otettu riittävän vakavasti, kun vaati minulle potkuja. Uhkasipa hän myös, ettei ikinä enää palaa huoltoasemallemme.

Loppujen lopuksi, kyseisen naisen automalliin lampun vaihto ei olisi ollut millään tavalla hankalaa tai poikkeuksellista minulle, kun asiaa selvitin, sillä saman tyyppistä etuvalaisinta käytetään monessa muussakin saman valmistajan mallissa.

— Nuori, osaamaton juippi