Vaikeita tapauksia…

Kyllä oli taas niin ihania asiakkaita kioskissamme, että ihan pakko avautua.

Eräs keski-ikäinen nainen tulee laskupinon kanssa kassalle. Hän antaa minulle laskun käteen ja osoittaa, että haluaa maksaa tästä näin ja näin suuren erän. Sanon kohteliaasti naiselle, että osamaksulaskun maksaminen ei meillä onnistu, mutta voin kuitenkin yrittää, koska nainen väittää, että on ennenkin voinut.

Laskun käsittelyhän tyssää siihen paikkaan, kun viivakoodinlukija ei löydä kaikkia tarvittavia tietoja. Kuten arvelinkin, lasku ei kelpaa ja neuvon naiselle, että laskun voi maksaa pankissa.

MUTTA kun ”ennenkin on voinut”, nainen kehottaa minua vetämään laskun uudelleen ja uudelleen läpi, mutta kun kolmekaan kertaa ei tuota haluttua tulosta ja kolme kertaa olen sanonut naiselle, ettei lasku vaan tule toimimaan meillä, väittää nainen, että vika on koneessa tai myyjässä, koska laskun on voinut ennenkin maksaa.

”Pistät vaan sen summan sinne ihan näppäillen.”

”Ei toimi näppäily meillä, täällä luetaan vain viivakoodista laskun tiedot.”

”Näppäilet sen nyt sinne vaan.”

”Kun ei onnistu, tähän ohjelmaan ei voi näppäillä mitään.”

”Muillakin kioskeilla toimii!”

No ei muuten varmasti toimi. Sen verran monta vuotta olen ollut töissä ja päivittäin laskuja maksellut, että tasan tiedän, ettei toimi.

Nainen antaa toisen laskun, tällä kertaa ihan normilaskun joka menee koneeseenkin, mutta ennen kuin ehdin kysyä asiakkaan henkkareita, hän repii laskun kädestäni ja myrskyää ovet paukkuen ulos.

Jos joku toiminto ei meillä ihan aikuistenoikeesti onnistu, niin onko siitä pakko inttää vastaan ja vetää itkupotkuraivarit, kun ei saa tahtoaan läpi?
Toinen vastaava tapaus tuli muutama tunti tämän jälkeen, kun toinen nainen pyysi kassalta muovipussia jäätelöille. Palvelin toista asiakasta samalla ja ohimennen annoin naiselle pienen muovipussin, koska oletin, että pussiin menee muutama jätski.
Kun nainen tulee kassalle, hän on sullonut toista kymmentä jäätelöä pussiin.

”Et sitten tajunnut antaa isompaa pussia?”

Kieltämättä ei tullut kyllä mieleenkään, koska asiakas ei isompaa kassia pyytänyt eikä reagoinut mitenkään, kun pienen muovikassin hänelle annoin. Olisiko kannattanut mainita asiasta?

Siitähän riemu repesi, kun asiakas ilmoitti jäätelöiden kappalemäärän ja minä ryökäle menen purkamaan hänen vaivalla kokoamansa pussin, koska luonnollisesti eri jäätelöiden hinnat täytyy saada myös luettua koneelle. Kun ajattelen olevani vielä kohtelias ja pakkaan jäätelöt uudelleen kahteen pussiin, rouva tarkastaa vielä tarkasti, ettei mikään jäätelö mennyt rikki.

Kun pyydän maksua, nainen heittää kupongit eteeni, joilla jätskit on tarkoitus saada. Joudun tarkistamaan vielä jäätelöt yksitellen, koska väärin lyödyistä kupongeista ei saa hyvitystä -> hävikkiä. Tästäkin saan huokailua ja kortin naputusta pöytää vasten.

Kuponkien lyömisen jälkeen katkaisen kuitin, koska niin on neuvottu tekemään. Kuitille jäi vielä noin kaksi euroa ”maksettavaa”, joka johtuu kuponkien ja tarjousten erosta. Toisin sanottuna kassa ei mene tasan, mutta ei sitä asiakkaalta veloitetakaan.

Kun kassa on saatu nollille, naputtaa nainen vielä korttiaan pöytää vasten.

”Tuliko teille muuta?”

”No tämä vesi!”

Katson pöytää, sillä ei ole mitään. ”Niin mikä vesi?”

”No tämä tietenkin!” Nainen huutaa ja läimäyttää kassalle puolentoista litran vissyn, joka hänellä oli kädessään tiskin takana, johon ei kassalaitteiden ja makeishyllyjen takaa ole minkäänlaista näköyhteyttä. Auttaahan se sitä kassaan lyömistä, jos putelin toisi hieman näkyvämmälle paikalle.

Loppujen lopuksi kaiken kruunasi se huuto, kun jäätelöt ei näkyneet hänenkuitillaan, vaan se pelkkä vesi. Ja kun hänelle annettiin toinen kuitti, jossa oli pelkästään ne jäätelöt, hän vaati saada maksaa koko summan kortillaan, ettei mitään vedetä välistä (vinkki: jos maksat vain vedestä, katso, paljonko se maksaa).

Kyllä tuli useampaan otteeseen mieli pistää ovet lukkoon ja vetäytyä takahuoneeseen lakisääteiselle. Miksi jotkut ihmiset tulevat julkisille paikoille vain tehdäkseen arkipäiväisistä asioista mahdollisimman hankalia?

– kassatäti –

Jaa tämä tarina:

1 kommentti

  1. Purkka sanoo:

    Nämä on näitä. Aina pitäisi osata jotenkin nähdä ennalta mitä tuotteita asiakas aikoo kassalle tuoda ja kuinka monta, ja mitä maksutapaa asiakas haluaa käyttää ja mitä kaikkea ja monelleko eri kuitille hän haluaa tapahtumasta kirjoitettavan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *