Aasiakkaita ja aasiakaspalvelua

Monenmonta vuotta olen toiminut ravintola-alalla eri työtehtävissä ja nähnyt jos jonkinmoista aasiakasta ja palvelijaa.
Mieleen baarimestarin työstä on jääneet ärsyttävyydessään ne asiakkaat, jotka tulevat joltain pieneltä paikkakunnalta, joissa drinkeille on mitä omituisimmat nimet. Tällainen aasiakas kun tilaa sillä ihmenimellä ja kysyt että mitäkähän siihen tulee, niin aasiakas pyörittelee silmiään kuin karusellia ja tuhahtelee ja haukut saat, jollet tiedä mitä siihen “punaiseen kumisaappaaseen” tulee. yleisimmin nämä tilaukset ovat olleet joitain todella yleisiä drinkkejä, joille pikkupaikalla on vaan mietitty omat nasevat nimet ja siten päästään pätemään kaupunkiriennoilla 😀

Toinen ärsyttävyys ovat raadollisen rumat kotihengettäret, jotka tietävät olevansa seinäruusuja ja pelkäävät kulmakunnan kuppilan tarjoilijan viettelevän uhkeat uroonsa. Ei ole yksi eikä riitä kaksikaan kertaa, kun olen saanut vihaisen lauman akkoja kimppuuni pelkästään siitä syystä, että olen panostanut ulkonäkööni töihin tullessani. Saatoinpa joskus todeta ääneen että katsohan nyt tuota elämänkumppaniasi, mistä kohtaa hän näyttää siltä, että oletat minun olevan hänestä kiinnostunut?? 🙂 olen täällä töissä vain siksi että ansaitsen elantoni, en todellakaan havittele maatalon emännäksi sinun paikallesi, koska nähtävästi se on rankkaa työtä, kun ulkonäkökin siinä noin rupsahtaa! 😉

Kaupassa asioin minäkin, joten on tullut sitten aasiakkaan näkökulmastakin katseltua maailmaa. Moni kaupantäti/-setä ei todellakaan ole oikeassa ammatissaan!! Kannattaisi muistaa, että tuskin se asiakkaan vika on jos aamukahvi ei maistunut hyvältä tai tuli vaatteet väärinpäin päälle. Mikään ei ole kammottavampaa,kuin äkäinen hihnapiippaaja! Siinä ei päivä kyllä laisinkaan parane aasiakkaallakaan.

Kaupassa kyllä tosin kohtaa monta persoonaa. Viimeisin mieleenjäänyt tilanne loistokkaasta aasiakastapahtumasta on parin viikon takainen. Olin tehnyt ostokseni ja lähdin etsiskelemään kassaa (mieluummin mahdollisimman lyhyttä jonoa). haahuillessani eräs herrahenkilö vinkkasi minulle, että tähän aukeaa kohta kassa, tuu kans jonottamaan. Siihenpä menin sitte herran perään, minun perääni tuli jo jonoa, odottamaan kassalle pääsyä. siinä me kiltisti jonotimme, odottaen että hihnapiippaaja saa kassansa ojennukseen ja avaa portit, kaikki nätisti jonossa. hihnalle ei etummainen herra vielä latonut mitään, odotimme siivosti. Aavistuksen ennen kassan aukaisua, jonon ohi hurjasteli kärryineen täti-ihminen, reilusti ohi koko jonon, alkoi lappaamaan tavaroita hihnalle, jolloin muut älähtivät (itse olin niin yllättynyt, että suu vain aukesi mutta ääntä ei tullut). Täti havahtui ja totesi vain että ei hän tiennyt että tähän samaiselle kassalle se koko jono jonotti. Hihnapiippaaja ei kommentoinut tilannetta muutoin kuin alottaen piippaamaan tämän etuilevan aasiakkaan tavaroita. Siinä vaiheessa ajattelin, että kaiketi on oltava sitten vastaisuudessa kauppajonossakin röyhkeä, kun ei se näytä kassaneitejä vaivaavan mitenkään. Vaikka kassaneidit etuilusta ym. kirjoittelevat tänne harvasepäivä.
– aasiakaspalvelija –

6 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *