Aasin poikanen ja sen äiti

Tämä tapahtui kesäaikaan, kun alet on monessa paikassa alkaneet ja kiirettä piisaa varmasti kaikilla kaupan- ja palvelunaloilla.

Noh kiirettä se pukkaa minulla ja työkavereillanikin.
Olen töissä isossa erikoistavaraliikkeessä joka on liikekeskuksessa.

Olimme työkaverin kanssa hakeneet ostoskärryjä n.5-6metrin letkan, lähimmältä uloskäynniltä.
Se tarkoittaa sitä, että kun haluamme laittaa kärryt parkkiin oikeaan paikka, joudutaan joko kaupan sisääntulo tai ostoskeskuksen käytävä tukkia lähes kokonaan, jotta saadaan kärryt nopeasti paikalleen.
Noh, juurikin siihen ovipieleen mitä hipoen joudumme kärryt työntämään, parkkeeraa kaksi noin 8-9 vuotista poikaa. Toinen poika huomaa heti, että nyt kannattaa väistää ja lähtee kauemmas käytävälle.
Toinen jää ovipieleen seisomaan.
Kun koitamme lykkiä kärryjä pienemmissä pätkissä paikalleen, väleistä pujottelee ihmisiä varomatta pätkääkään ja tajuamatta, että kärryjä ei niin vaan ohjailla kun niitä on enemmän kuin 2 ja letka ei myöskään pysähdy sadasosasekunnissa, jos joku poukkaa eteen.
Noh mutta tämä Aasin-poika vain seisoo ovensuussa eikä väistä, vaikka varpailta melkein mennään.
Kun tulee aika saada kärryt siihenkin nurkkaan missä poika seisoo, pyydän häntä väistämään.

Minä: Nyt tarvis vähän väistää, että saadaan kärryt paikalleen.
Aasin-poika: ??
Tuijottaa vaan eikä liikauta eväänsä
Minä: VÄISTÄISITKÖ, että saataisiin nämä kärryt parkkiin tuohon viereen.
Aasin-poika: ??
Katsoo minuun, kuulee siis mitä sanon, ei olekaan kuuro-sokea.
Minä: Nyt väistä, pois siitä! Hus!
Ja eikös sen Aasin-äiti tule juuri sillä sekunnilla paikalle, kun poika vihdoin liikkuu.

Kovaan ääneen poispäin kulkiessaan pikku-aasin kanssa.
Aasin-äiti: Sinuako se noin EPÄKOHTELIAASTI siinä hätisteli.
Minä: No kun ei kaksi nättiä pyyntöä tehonnut, pakko oli, että saadaan työt tehtyä ja kaupan oviaukko auki.
Aasin äiti kovaan ääneen mutinaa: kuinka ollaan noin epäkohteliaita ja ollaan sentään asiakaspavelioita . . . ja jotain mistä en enää ssanut selvää.

Olisi kai sitä voinut ottaa selvää mistä on kyse, ennenkö rupeaa moittimaan.
Mutta mitä sitä suotta, eihän se kuitenkaan olisi ollut kullan-nuppu pikku-aasin vika, että joutuu komentamaan.

Näitä pikku-aaseja on harva se päivä liikkeellä joskus yksin, joskus vanhempien tai isovanhempien kassa.
Mikä siinä on, että lapsia ei voi opettaa tottelemaan, kun joku jotain pyytää tekemään. Varsinkin kun on omasta terveydestä kyse. (tässä tapauksessa olisi voinut tulla pikku-aasin varpaista muusia)
Olen sen saanut ujutettua noiden omien kovapäisten pentujenikin kalloon, niin ei sen niin vaikeaa luulisi olevan.

6 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *