Joskus vois kuunnela
Tein kassavuoroa ja kassalle tuli noin kaksikymppinen mies ja maksoi kortilla ostoksensa. Ostoksien loppusumma nyt vaikka 14,56. Kassapäätehän näyttää summaksi 14.55, mutta kun maksat kortilla menee pyöristämätön summa, joka on tuo 14.56 ja se näkyy korttipäätteellä.
A: Miks tää korttipääte näyttää eri summaa ku toi kassapääte.
M: Ootas hetki mä katon (luulin ensin, että siinä on joku vika)
M: Siks ku siinä on se..
A: Niin mut tässä on eri hinta.
M: Niin ku se….
A: Niin mut tää näyttää nyt eri hintaa ku toi kone.
M: Niin ku ne pyörs…
A: KYLLÄ MÄ TIEDÄN; MUTTA TÄÄ NÄYTTÄÄ ERI HINTAA
Lopulta totesin, että oli turha koittaa selittää aasiakkaalle syytä miksi korttipääte näytti eri hintaa ja asiakas maksoi ostoksensa ihmetellen vielä tänäkin päivänä sitä eri hintaa. Paha neuvoa, jos keskeytetään koko ajan, eikä kuunnella.
Yksi tapa on vastata lyhyesti ja suoraan asiaan, esim.
A: Miks tää korttipääte näyttää eri summaa ku toi
M: Ootas hetki…
M: Pyöristys…
A: Niin mut tässä… pyöristys?
M: Tää pyöristää käteismaksua varten
A: Niin mut tää näyttää nyt eri hintaa ku toi kone
M: Se pyöristää käteismaksua varten mutta sä maksat kortilla
A: KYLLÄ MÄ TIEDÄN; MUTTA TÄÄ NÄYTTÄÄ ERI HINTAA
😀
Ihmettelen minäkin tätä miksi ei kuunnella ohjeita. Kaupassa jossa työskentelen on korttilaite johon ei jostain syystä tule ilmoitusta pankkipuolesta näyttöön vaikka sellainen on olemassa… ja tietysti suurin osa asiakkaista töllöttää sitä näyttöä vilkaisematta korttikoneen näppäimiin. tämä seuraava keskustelu on jokapäiväistä:
A: Miks täs lukee vaan luotto?
M: Haluatteko siis pankin vai luoton?
A: Niin muttakun tässä lukee vaan luotto…
M: Haluatteko pankin vai luoton?
A: Eihän tässä ole muuta kuin luotto!
M: Pankki vai luotto?
A: NO PANKKI!
jolloin minä puolestani kyllästyttyäni kinaamaan painan asiakkaalle painiketta nuolinäppäimistä joissa lukee ”debit” jolloin asiakas saa pankki puolen. Sentään osa tajuaa olla nolona ja sopertaa jotain ”aijaa olis tossa ollu se katos vaan”… Välillä tekee mieli sanoa asiakkaalle että ”ihan muuten vaan tässä kyselen pankki vai luotto vaikkei siinä löydykään kuin luotto”. Onko oikeasti niin vaikeaa kuunnella myyjän ohjeita loppuun asti?
Eikö sitä asiakastakin voisi kuunnella ja vastata siihen, mitä hän kysyy? Säästyisi kinaamiselta. Tyyliin:
A: Miksi tässä on vain luotto?
M: Pankkipuolikin löytyy, sieltä näppäinvalikosta. Tai mistä se löytyykään. Tuollaisella kinaamisella saa vain asiakkaalle nolon olon, kun ei onneton osannut käyttää teidän liikkeen kryptistä maksupäätettä.
Terve aasi! On todella kryptinen laite kyseessä jos yhdessä napissa lukee ”debit”.
K:n kommenttiin jatkoksi…. Usein omalle kohdalle osui näitä tyyliin:
Asiakas: Kumpi nyt oli pankki ja kumpi luotto?
Minä: Debit on pankki ja credit luotto (joka on ensimmäisenä).
Usein asiakkaat kysyivät miten puolen saa valittua (vaikka lukijassa oli ohjeet, eikä se rakettitiedettä muutenkaan olisi ollut), välillä taas jatkoin suorilta tyyliin ”siitä keskeltä nuolinäppäimestä saa valittua ja vihreällä napilla kuitattua valinnan.
Kuinka hemmetin monta kertaa siltikin alkoi ulina ”mitä tää meni nyt luotolta ku olisin halunnu pankilta?! Miten tää näin meni, menikö se nyt luotolta?!” Meni joo…..(kun et kuunnellut ohjeita tai sitten et vain ollut tarpeeksi fiksu älytäksesi niitä….)