Ajatustenlukua

Olen tehnyt monenmoista asiakaspalvelutyötä, enimmäkseen kauppojen/ruokapaikkojen kassoilla ja välillä tuntuu että pitäisi omistaa kristallipallo tai lukea asiakkaiden ajatuksia.

Kirjakaupassa aikoinaan työskennellessäni kauppaan tuli usein asiakkaita jotka etsivät jotain tiettyä kirjaa mutta eivät osanneet kertoa mitään tuntomerkkejä siihen. Ei kirjailijan nimeä, ei kirjan nimeä, ei mitään hyödyllistä. Yleensä tuntomerkit olivat luokkaa “No siinä on keltainen kansi, kirjailija muistaakseni mies, vai olikohan nainen…?” Sitten puhistaan ja tuhistaan kun en keksi kyseisten vinkkien perusteella mikähän kirja olisi kyseessä eikä koneeltakaan löydy noin ympäripyöreillä tiedoilla mitään. Silloin tällöin oikea kirja löytyykin ja olo on kuin salapoliisilla.

Pikaruoka-alallakin pyörähtäneenä olen törmännyt vaikka millaisiin tilanteisiin joihin varmasti monet samaa työtä tehneet osaavat samaistua. Esimerkkejä:

– kauhaisen mukiin jäitä, täytän mukin juomalla ja annan asiakkaan tarjottimelle, asiakas näkee kaiken tämän. vasta sitten viitsitään mainita: “olisin kyllä halunnut ilman jäitä…”
– kysyn ennen maksamista että saisiko olla muuta/otatko majoneesia/tarjoan jotain muuta lisätuotetta, asiakas vastaa ei, maksun suoritettuaan hän muuttaakin mielensä: “pistä sittenkin vielä majoneesi”. ymmärrän kyllä että mieli muuttuu mutta tämä hidastaa ikävästi palvelua.
– tilataan joku ateria, maksamisen jälkeen spotataan listalta joku muu annos jonka olisikin halunnut mielummin. “mikset sanonut että tällänenkin on? olisin kyllä halunnut sellaisen mielummin” anteeksi, en voinut tietää että jos tilaat jotain niin oikeasti haluatkin jotain muuta. ja sitten kun kysyn että “no vaihdetaanko, voidaan vielä korjata” niin heittäydytään marttyyriksi: “no ei nyt enää, meni jo, ei voi mitään”.
– vaihtoehtoisesti ne jotka ovat tilanneet jotain, tavarat kasattu tarjottimelle ja toivotan hyvää ruokahalua, alkaakin valittaminen: “olisinkin halunnut tän pehmiksen mielummin suklaakastikkeella ku mansikalla… voidaanko vaihtaa?” varsinkin lapset on pahimpia, mikään ei olekaan enää hyvä kun sen saa nenän eteen.
– asiakas tilaa jotain, toistan tilauksen ja saan asiakkaan hyväksynnän, maksetaan ja sitten kun tuotteet ovat tarjottimella: “mä tilasin kyllä X:n enkä Y:tä!!!” tai “missä se mun majoneesi on minkä tilasin?” huokaus.

Myös tilanteet joissa asiakas tilaa hampurilaisen ilman suolakurkkua koska on allerginen mutta haluaakin majoneesin mikä sisältää suolakurkkua ovat riemastuttavia. Ystävällisesti sanon asiakkaalle että jos olette allerginen niin ette voi syödä tätä kyseistä majoneesia. Alkaa hyvin vaivaantunut selitys miksi suolakurkku aiheuttaa vain tietyissä ruuissa (eli niissä mistä sen näkee…) oireita, sanokaa ihan suoraan vaan ettette tykkää, ei minulle tarvitse alkaa valehtelemaan ja sopottamaan tekosyitä!

tätä voisi jatkaa loputtomiin ja jankuttaa samoista asioista mitkä jokainen asiakaspalvelija työssään kohtaa mutta ehkä lopetan tähän. 😀

– kassaneiti –

32 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *