Anteeksi, en pidä lapsista

Olen nuori naishenkilö ja vastoin kaikkia somen ja normien asettamia ajatuksia, en pidä lapsista. Olen silti kaupassa töissä ja olen mielelläni asiakaspalvelutyössä.

Monet vanhemmat eivät tunnu käsittävän sitä suurta ihmettä, että jotakuta ei nyt aivan hirvittävästi kiinnosta muiden lapset.
Toki peruskohtelias on ihan ok olla, mutta jossain kuitenkin menee raja.

Jaksan aina ihmetellä sitä, että eikö vanhemmilla todella ole ymmärrystä siitä, että se kauppa on joidenkin ihmisten työpaikka ja kaikille on suotava oikeus työrauhaan.
Lapsia oletettavasti voi komentaa tai tarpeen vaatiessa viedä kaupasta pois, jos meno sitä vaatii. Kauppa ei ole mikään taistelutanner, jossa selvitetään karkkipäivä.

Itse pidän kassatyöskentelystä, mutta lapset ja niiden vanhemmat tekevät lähes päivittäin oloni hyvin vaikeaksi. Vanhempia ei kiinnosta, missä se alta 10-vuotias mukula viipottaa ja yleensä nämä ovatkin kassan hihnalla roikkumassa tai lappaavat karkkia hihnan täyteen, joita kukaan ei, luonnollisesti, aio maksaa.
Vanhempien mielestä on ihan okei, että myyjät hoitavat ja vahtivat näitä lapsia muiden töidensä ohella. (Voin kertoa salaisuuden; se ei ole ok.)

Rakkaat ihmisten ilmoilla lastensa kanssa liikkuvat vanhemmat. Hartain toiveeni olisi, että mikäli ette kykene hallitsemaan lapsianne, pyrkikää asioimaan muiden työpaikoilla ilman lapsia. Jos se on mahdotonta, niin monissa kaupoissa (esim. meilläkin) myydään jesaria ja köyttä – eiköhän yksi jos toinenkin muksu pysy hiljaa vanhempansa mukana pienillä apukeinoilla!

15 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *