Asiakaspalvelu pelottaa

Täällä on jo useampaan otteeseen avauduttu asiakkaista jotka eivät tervehdi ja joille kaikki muutkin kommunikointitilanteet vaikuttavat vähintäänkin haastavilta, mutta näiden ja muiden ärmättien lisäksi on tullut vuosien saatossa spotattua vielä yksi hämmentävä asiakasryhmä joka melkeinpä huvittaa kohdattaessa.

Sellaiset monesti keski-iän jo ohittaneet ihmiset, jotka reagoivat kaikkeen asiakaspalveluun kuin kyseessä olisi joku ennennäkemätön vieraan planeetan rituaali. Aina puhuteltaessa tämä ihmisryhmä kavahtaa kuin jokin metsän eläin. Silmät suurenevat, suu jää puolittain auki kuin kalalla, ja sen sijaan että sieltä tulisi ”moi”, ”ei kiitos/kyllä kiitos” tai vastaavaa, kuuluu vain pelästynyttä hengitystä ja asiakas ottaa haparoivia askelia taaksepäin ja vilkuilee ympärilleen jotenkin hämääntyneenä siitä, että juuri hänelle puhutaan.

Kun tervehdit asiakasta tämän saapuessa, tai kun käyt kysäisemässä voitko auttaa jotenkin, sieltä tulee välittömästi peura ajovaloissa-katse, mahdollinen hipelöitävänä ollut tuote putoaa takaisin hyllyyn ja asiakas livahtaa hyllyn kulman taakse piiloon. Palaa toisinaan ehkä hiljaa takaisin jos poistut paikalta.

Kun huikkaat asiakkaan lähtiessä että ”kiitos, näkemiin”, ”hyvää päivänjatkoa” tai vastaavaa, tulee jälleen asiakkaalta olan yli se yllättynyt ja pelokas katse ja askeltahti kiihtyy kohti ulko-ovia.
Koskaan ei tule sanaakaan takaisin vastaukseksi.

Ymmärrän sen, että harva pitää esim. siitä kun myyjä on jatkuvasti kyselemässä jotain tai ettei liikkeessä saa olla rauhassa hetkeäkään ilman että joku on tyrkyttämässä uutuustuotteita, mutta nämä asiakkaat ovat siis sellaisia tapauksia joille se yksikin ”moi” tuntuu olevan liikaa. Ehkä näiden ainoat palvelukokemukset ovat peräisin jostain perähikiän 50-lukulaiselta huoltoasemalta, tai sitten eletään muuten vaan sivistyksen ulottumattomissa kun pelkkä tervehdys saa nämä henkilöt säpsähtämään ja muuttumaan mykäksi?