ASIAKASPALVELUN ILOJA VOL. 9998
Olen pienyrittäjä asiakaspalvelussa ja myyn viihde-elektroniikkatarvikeita, kännykkätarvikkeita, paristoja yms. Tänään klo 10 liikkeeseen astuu nainen noin 55-vuotias. Ensimmäinen asiakas koska avaan liikkeen klo 10. Hän ilmoittaa heti, että hänellä on klo 11 aika kampaajalle, mikä on siinä lähellä , niin hän tuli katsomaan tätä liikettä. Asiakas kysyi, että myynkö koruja? Vastaan, että en myy. Asiakas: Missä myydään koruja? Vastasin siihen,että jos oikein olen ymmärtänyt niin koruliikkeissä myydään koruja. Asiakas jatkaa kyselyjään: Paljonko ne maksaa? Jo hieman tuohtuneena vastaan, että varmaan miljoonan, mutta ehkä kannattaa mennä kysymään koruliikkeistä! Siihen asiaks tuumaa, että hän tietääkin yhden liikkeen mikä myy (ei saanut mainostaa liikkeen nimeä, mutta se liike on sisustustavaraliike) Vastasin, että aha ja jatkan, aiotko kysellä yhteentoista asti koruista? Asiakas : En, kiitos ja hyvää päivänjatkoa! Siinä vaiheessa olisin halunnut lähteä takas kotiin, mistä olin hetkeä aikaisemmin tullut 😀
Luulisi että tuollainen enemmän huvittaa kuin ärsyttää…:)
ehkä ekoilla kerroilla, mutta jos vastaavaa tapahtuu usein tai varsinkin heti aamusta niin ei 😀
No näitä urpoja on maailma pullollaan. Olin vajaa pari vuotta töissä pienessä kirjakauppamyymälässä. Kuten kuvitella saattaa, myimme pelkkiä kirjoja ja jotain oheistuotteita kuten vihkoja ja kyniä. Liike oli pääasiassa pokkareille tarkoitettu ja liiketilan koko oli jotakuinkin 24neliötä että puhutaan nyt sellaisesta liikkeestä missä varmasti näet jokaisen hyllyn ja myytävät tuotteet kun tulet oviaukosta sisään. Silti tuli näitä ”onks teillä vesipulloja/suklaata/leipää tms. Ai ettekö ookaan kiska?” tai ”miksei teillä oo tuotetta x?! (tavara joka ei liity kirjoihin mitenkään)”…. oli siinä asiakkaalla naama punaisena aina kun tokaisin että ”valitettavasti ei, tämä on kirjakauppa jossa myydään vain kirjoja.” Jotkut eivät myöskään katsoneet ollenkaan mihin kauppaan säntäävät sisälle vaan suoraan kassalle ja eka sana on ”lotto”… oli siinä naurussa pidättelemistä asiakkaan hämmentyneen ilmeen takia kun sanoin että tämä ei kyllä ole kioski että se löytyy tosta vähän matkan päästä (joskus saattoivat vielä kysyä jatkokysymyksen ”ai miks teillä ei pysty pelaa ku mul olis täs vähän kiire”)….
Olen ollut yhden Suomen suurimman kirjakauppaketjun palveluksessa ja meiltä kysyttiin mm. sähköhammasharjoja ja foliovuokia! 🙂
”Yhden Suomen suurimman”? Onko niitä suurimpia usampi? Käsittääkseni vain yksi voi olla suurin
Itsekin joskus tainnut olla tuollaisessa kehitysvaiheessa. Lapsena. Jotkut kehittyy ja oppii, jotkut jämähtää loppuiäksi omalle tasolleen.
On näitä toiseenkin suuntaan. Meille tulee välillä sisään aaseja, jotka kysyy, että saako täältä ruokaa? Ja yrityksen nimi siis on RAVINTOLA ”x” joka lukee pihakyltissä, oven vieressä ja kertaalleen vielä kyltissä jossa kehotetaan odottamaan pöytiin ohjausta…
Mä oon töissä hotellin respassa, samassa aulassa on myös ravintola ja baaritiski. Eivät osaa monetkaan katsoa, että mä en ole baaritiski. Ei pulloja, ei laseja, ei mitään, vain tietokoneita. Sitten tullaan että pistäpä parit oluet. Joop, baaritiski on neljä metriä tuohon suuntaan, siinä on myös baarimikko paikalla ja janoinen on huuli pyöreänä että jaa, sullako ei ole tässä kaljaa? Joo, ei ole. Tai tullaan paikalle ”onko tämä ravintola/saako teiltä ruokaa?”. Ei saa, muuten vaan salissa porukkaa vaikka kuinka, astiat kilisee ja ruoka tuoksuu.
Tulipas hyvä mieli ku kerrankin kommenteissa ei valiteta kirjoittajasta ja tapella, vaan asiallisesti kerrotaan omia kokemuksia…näin kommentoinnin pitäisikin toimia! Kiitos teille!