Asiakkaan oudot huolenaiheet

Kirjoitin aikaisemmin tarinan “Kirjaston vaki-aasi“, jossa kerroin kokemuksistani erään hankalan vakkarin kanssa. Vastikään sattui toinen tapaus, joka on vähintäänkin kertomisen arvoinen. Tällä kertaa kyseessä kenties oudoin koskaan saamani puhelu.

Tulin eräänä maanantai-aamuna töihin ihan normaalisti. Toisin kuin aikaisemmassa tarinassani, tällä kertaa kanssani oli vuorossa toinen talon vaki-vakseista. Edellisenä lauantaina oli kirjaston tiloissa pidetty henkilökunnan pikkujoulut, joiden jäljiltä oli vielä hieman siivottavaa. Jaoimme toisen vaksin kanssa aamun työt siten, että minä hoidan normaalit työt, samalla kun hän siivoaa juhlien jälkiä. Koska hoidin aamun normi-hommat, jäi vaksin puhelin minulle.

Vaikka aamu hieman poikkeuksellinen olikin, saimme hommat hoidettua ihan ajallaan. Illemmalla oli tiedossa yleisötapahtuma, johon oli tulossa vieraaksi varsin nimekäs suomalaiskirjailija. Kyseistä tapahtumaa varten tarvittiin äänentoistolaitteistoa, jonka päätimme laittaa valmiiksi jo nyt, helpottaaksemme iltavuoroon tulevan kollegan päivää. Kesken hommien, joku soitti vaksin puhelimeen. Normaalisti asiakkaat soittelevat varatakseen esim. kokoustiloja (meillä on muutama ilmaiseksi varattava huone), tai kysyäkseen yksityiskohtia kirjastossa järjestettävistä tapahtumista. Tällä henkilöllä oli kuitenkin muita huolenaiheita.

Asiakas kertoi asuvansa kirjaston takana sijaitsevassa talossa. Hän soitti kertoakseen, että oli huomannut kolmannessa kerroksessa sijaitsevan huoneen valojen olleen päällä yötä päivää, jo pidemmän aikaa, mutta pannen asian merkille vasta pari päivää sitten. Itse en tästä ollut aikaisemmin kuullut, tai huomannut asiaa ollessani itse iltavuorossa edellisen viikon lopulla, joten hämäännyin hetkeksi. En tietenkään sanonut sitä ääneen, mutta ihmettelin suuresti miten kirjaston valojen käyttö kuuluu asiakkaille. Tilanne tuntui häiritsevän asiakasta kuitenkin suuresti, joten yritin parhaani mukaan selvittää mahdollista syytä tähän mielipahaa herättäneeseen tapaukseen.

Tiesin kokemuksesta, että eräällä kirjaston työntekijällä oli tapana unohtaa valot päälle työhuoneeseensa. Hänen huoneessaan ei kuitenkaan ollut ikkunaa, joten tämä voitiin poistaa laskuista. Kolmannessa kerroksessa sijaitsee lyhyt käytävä, jossa suurin osa henkilökunnan työhuoneista sijaitsee. Luultavasti jonkinlaisen sähkövian takia, kaikkia kyseisen käytävän valoja ei saanut pois päältä, ja koska yhdestä ikkunasta oli mahdollista nähdä tähän tilaan, ehdotin, että tästä voisi olla kyse. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä tässä mysteerihuoneessa oli punaiset verhot ja siellä paloivat valot myös juuri sillä hetkellä, kun puhuimme puhelimessa. Nyt ainakin tiesin, mistä huoneesta oli kysymys: kyseinen huone kuuluu kaupungin kirjastotoimenjohtajalle, joka oli sillä hetkellä töissä. Edelleenkään, en osannut selittää syytä tapahtuneelle, mutta lupasin viedä asiakkaan viestin eteenpäin. Asiakas kiitti tästä, mutta jatkoi tämän jälkeen saarnaamista siitä, miten typerää toimintaa valojen jatkuva päällä pitäminen on. Tässä kohtaa yksinkertaisesti myötäilin asiakasta ja lupasin uudelleen ottaa asiasta selvää.

Kun puhelu viimein loppui, kerroin toiselle vaksille sen sisällöstä. Hän tiesi heti mistä oli kyse: valot olivat jääneet päälle kyseiseen huoneeseen pikkujoulujen jäljiltä ja hän kertoi huomanneensa asian juuri kun hänen kyytinsä kotiin saapui, joten hän ei enää lähtenyt laittamaan niitä pois päältä. Tosiasiassa, valot siis olivat olleet päällä viikonlopun yli, ei sen pidempään. Huomatessaan valojen olevan päällä launtai-illasta eteenpäin, kyseinen asiakas oli yksinkertaisesti olettanut tämän jatkuneen jo pidemmän aikaa.

8 Comments

Leave a Reply to L.A Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *