Asusteliikkeessä tapahtunutta
Olin jokusen aikaa sitten töissä asustekaupassa jossa päätuotteena olivat huivit. Pääasiassa asiakkaat olivat mukavia, jo keski-iän ylittäneitä ihmisiä joiden kanssa ehti jutustelemaan niitä näitä myynnin lomassa. Kuitenkin, muutamia outoja tapauksia sattui urani varrelle ja tässä pari;
Tapaus 1:
Keski-ikäinen naisasiakas kirmaa myymälään ja käydään seuraavanlainen sananvaihto:
(A: Asiakas, M: Myyjä)
A: Suosittele mulle joku huivi.
M: Selvä, no millaista olisi hakusessa, meiltä löytyy muun muassa-
A: EIKUN suosittele nyt vaan joku huivi!
M: Tässä on pitkiä ja neliön muotoisia, onko toiveita millainen saa olla, mites värin kanssa?
A: No ei mitään väliä, suosittele nyt vaan joku äkkiä!
M: Juu no tässä olisi tällainen tosi kaunis punainen-
A: EI MISSÄÄN NIMESSÄ PUNAISTA! Surkeata palvelua!
Samantien asiakas marssii ulos liikkeestä sanoen ettei enää ikinä tule meille kun niin surkeaa palvelua sai. Ei siinä voinut muuta kun monttu auki tuijottaa että jaha..
Tapaus 2:
Liikkeeseen tulee kolme keski-ikäistä naista jotka päättävät sotkea aivan kaikki esillepanot. Kaksi heistä ostaa samanlaiset huivit, huivi oli yksi halvimpia liikkeessä. No tämän kolmannen kanssa sitten käytiin seuraavanlainen keskustelu kun hän oli yhden huivipinon kohdalla katselemassa:
A: Tää huivi maksaa vähän liikaa. Mut sä varmaan voit nyt antaa mulle alennusta?
M: Valitettavasti en saa antaa alennusta tuotteista.
A: Mutta kun mun työkaverit osti noin paljon niin kyllä sä nyt mulle voit antaa alennusta!
M: Valitettavasti en voi antaa alennusta.
A: No onpa kummaa palvelua kun toiset tuo paljon rahaa liikkeeseen eikä edes anneta alennusta! (joo todella paljon, yht 30e maksoivat heidän ostokset..)
Tämän jälkeen aasi lähti liikkeestä mutisten surkeasta palveluasenteesta..
On niitä muitakin outouksia sattunut kohdalle mutta nämä on jääneet päällimäisenä mieleen. Onneksi tosiaan moni asiakas oli ystävällinen ja kehut hyvästä palvelusta heiltä piristi aina päivää. Pidän asiakaspalvelusta vaikka joskus kohdalle sattuu mitä ihmeellisimpiä aasiakkaita.
En tiedä olenko se vain minä, mutta nuo alennusruinaajat on niin kovin säälittäviä. Osta vähemmän roinaa jos ei rahat riitä.
Olisipa mahtavaa pystyä selvittämään alennuksien ruinaajien työpaikat ja mennä sinne moukumaan alennuksia/ bonuksia/ etuuksia 😀
Samalla linjalla. Itse olen myös töissä paikassa jossa näitä sankareita popsahtelee kassalle kolmen tavaran kanssa, loppusumma jotain viistoista euroa ja toivovat sitten alennusta tästä suuresta panostuksesta liikkeellemme. Okei mitä sä haluut mitalin että käyt ostoksilla meillä? Samaan kategoriaan kuuluu keski-iän ohittaneet duunarit jotka huutavat jo ennen kaikkien tuotteiden rekisteröintiä että ANNA MULLE ALENNUSTA. Ömmm en. Vaikka saisin antaa niin en antaisi sulle tuolla asenteella. Käytöstavat.
En usko että rahasta on kiinni ruinuamiset. Pahimmat natisijat ovat niitä joista näkee kyllä kauas että pätäkästä ei ole elämässä kiinni mikään… Harmi kun käytöstapoja ja nöyryyttä ei saa rahalla.
Nykyisin teen vain yritysten kanssa kauppaa, joten alennuksia ei juurikaan ruinata. Olin aiemmassa työpaikassani kuluttajien kanssa tekemisissä ja siellä tein näiden alennusten ruinaajien kanssa niin, että annoin heille alennuksen, jonka suuruus oli 1 sentti eli 0,01 euroa. Jos he valittivat asiasta, niin sanoin, että ”itseähän pyysit alennusta ja minä tein niin kuin pyysit ja annoin alennusta.”
Mun isäni oli tinkaaja. Aina piti tingata kaikesta ja mua hävetti. No sitten mieheni alkoi tinkaamaan kirjahyllystä, hinta olisiko ollut jotain 1300 €, ja taas mua hävetti. No saimme hyllyn ja kotiinkuljetuksen tonnilla! Mieletön säästö! Jälkeen päin olen ajatellut, että isäni sukupolvelle se hintojen neuvottelu oli ehkä ihan normaalia. Itse en ilkeisi.
Espanjasta ostin nahkatakin. Silloin tinkasin hinnan jostakin 500€:sta 350 euroon. Äitini sanoi, että silti maksoin puolet liikaa. Sillä hetkellä en ilennyt tinkiä enempää ja jälkeen päin olen tajunnut, että vieläkin oli ilmaa hinnassa.
Joillakin tinkiminen voi olla siis ihan ”verissä”. Eli varmuuden varalta katsotaan, saisko paremman hinnan. Mut joo, noissa tarinasi ostoksissa aika pikku summista puhutaan. Mut joskus joku 40 senttiä tuntuu voitolta! Molemmat voittaa: ”sain alennusta, jee” ja ”ha ha, halvallapa lähti”.