Aukioloajan poikkeus

Riittävän selkeää tapaa kertoa poikkeuksellisesta aukiolosta ei taida ollakaan, kuten aiemmissakin tarinoissa on käynyt ilmi.

Työskentelin kahvilassa, joka sijaitsi erään toimintakeskuksen tiloissa. Kahvilaan oli kolme sisäänkäyntiä; yksi suoraan ulkoa, keskuksen parkkipaikalta. Toinen keskuksen yleisistä tiloista ja kolmas henkilökunnan tiloihin vievästä ovesta. Henkilökunnan tiloihin pääsi myös keskuksen yleisistä tiloista, joten yleisö pääsi kiertämään myös tämän kolmannen oven kautta kahvilaan. Kahvilassa järjestettiin toisinaan yksityistilaisuuksia, tällöin kahvila oli yleisöltä suljettuna. Poikkeuksista ilmoitettiin asianmukaisesti vähintään viikkoa ennen kahvilan nettisivuilla, kahvilan ovissa sekä kahvilan seinillä olevissa lapuissa. Ymmärrettävää on, ettei tieto silti tavoita kaikkia.

Eräänä perjantaina oli yksityistilaisuus tulossa, joten kahvila oli suljettuna yleisöltä. Kaksi yleisön ovea olivat lukossa ja kahvilan salin valot poissa. Keittiön puolella piti valot tietysti olla, jotta näki valmistella tilaisuutta. Pimeä vuodenaika oli, joten valaistuksen ja sen puutteen kyllä huomasi. Jokaisessa ovessa oli kutakuinkin pään korkeudella laput, joissa selkeästi ja isoilla kirjaimilla luki tiedot poikkeuksellisesta kiinniolosta. Henkilökunnan ovi oli kiinni, mutta pois lukosta, jotta henkilökunta pääsisi kuitenkin hakemaan kahvinsa. Työskentelin keittiössä, kun yhtäkkiä keittiön ovi aukesi ja sisään astui kaksi miestä. Ihan aidon tietämättömiltä näyttivät tokaistessaan tulleensa katsomaan, että onko kahvila auki ollenkaan, kun ovet on lukossa ja valot pois… Herrojen oli siis pitänyt puikkelehtia yleisistä tiloista henkilökunnan tilojen kautta kiinni olevalle kahvilanovelle ja tulla pimeän kahvilan läpi keittiöön saakka, jonne ei luonollisesti yleisöllä ole asiaa. No, selvisihän asia sitten heille. Ei ollut auki, ei.

3 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *