Autokoulussa

Autokoulun oppilaita pyydetään toimittamaan ajokorttilupahakemuksen valmiiksi saantia varten tarvittavat liitteet mahdollisimman pian. Kerromme sen ilmoittautumistilanteessa, ensimmäisellä teoriatunnilla, ensimmäisellä ajotunnilla. Se lukee autokoulun seinällä ja siitä annetaan muistilappuja ainakin kaksi erilaista.
Joskus oppilaan vanhemmat tuovat jonkun liitteen esim. lapsensa passikuvat. Kuten eräässä tapauksessa:


Minä:
-Muistathan lähettää tytön allekirjoittamaan hakemuksen ennen kuin se on valmis Trafille.

Äiti:
-Joo, tottakai. (Oppilas ei käynyt tulevilla teoriatunneilla, eikä koko koulussa pariin kuukauteen ja hänen paperinsa siirrettiin “odottavien mappiin”. Emme soittele yksittäisten oppilaiden perään, koska kolmensadan oppilaan henkilökohtaisen elämän urkkiminen ei kuulu meille. Jatkavat kun jaksavat/terveys sallii/talous sallii.)


Kahden kuukauden kuluttua:


Äiti
(karjumalla ja uhkailemalla): – Sun asiakapalvelutaidot on kyllä todella surkeat! Ettekö te siellä ota mitään vastuuta, että tyttöni ei tuonut näitä passikuvia (mitä täällä kotona olen katsellut viikkoja)! Kyllä teidän pitäisi tajuta siellä, että ei seitsemäntoista vuotias voi itse tietää kaikkea!
Minkälainen koulu tämä oikein on!?

Minä:
-kyllä me moneen kertaan kerromme heti autokoulun aluksi, että ajokorttilupahakemus täytyy hoitaa aluksi kuntoon. Ja annamme siitä suullisia ja kirjallisia muistutuksia. Kirjalliseen muistutukseen pyydetään jopa vanhempien kuittaus.

Äiti:
-Tekö ette ota mitään vastuuta?!

Minä:
-Nyt kyllä kannattaa ottaa tyttö puhutteluun siellä kotona, sillä kyllä passikuvat on moneen kertaan pyydetty.

Äiti:
-Minun tyttöni on ysin oppilas ja aivan varmasti hän tajuaa tämmöiset asiat hoitaa! En varmasti ota mihinkään puhutteluun!!!!!!!!

(Teki todella mieli sanoa, että minulla on kaksi KYMPIN oppilasta kotona, eikä heidän kanssaan IKINÄ ole tarvinnut minun soitella yrityksiin.)

Äidin huuto ja haukkuminen ja uhkailu jatkui vielä mitä solvaavimmilla tavoilla, joten päätin puhelun sanomalla, että tämä naurettava tyyli saa nyt luvan riittää, kiitos ja hei.

Meillä on perheyritys ja “pomoni” sattui olemaan vieressä koko puhelun ajan. Kohta psykoottinen äiti soittikin takaisin ja “pomo” vastasi. Saihan hän äidin lopulta rauhoittumaan ja tuli naureskellen antamaan äidin pyynnöstä “sille asiakaspalvelijalle palautetta”.
Laitoin oppilaalle tekstiviestin, johon liitin kuvat kaikista tyyleistä, jolla häneltä oli kuvia pyydetty. Olin kohtelias ja ystävällinen oppilaalle, eihän hän äidilleen mitään voi. Sääliksi käy.
Kun sitten myöhemmin näin oppilasta ajotunneille ja ajokokeeseen tullessa tunsin suunnatonta mielihyvää siitä, että olin paljon mukavampi ihminen kuin se nainen, jonka kanssa hän joutui elämään.

P.S. Hän tuli jopa takaisin harjoitteluvaiheeseen ja syventävään vaiheeseen meidän kouluun 😉

2 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *