Avuton nainen
Olin maalikaupassa töissä, ja siellä törmäsi jatkuvasti näihin naista aliarvioiviin aasiakkaisiin. Etenkin vanhemmat miehet tuntuivat olevan semmoisia, että sen kun paineltiin minun ohitseni ”miesten puolelle” kun yritin tervehtiä ja kysyä kuinka voin auttaa. Oli kyllä hauskoja ilmeitä ukoilla, kun menivät vaikka automaalitiskille odottamaan palvelua kun olivat ensin minut jättäneet täysin omaan arvooni ja huomioimatta, ja sitten minä kuljenkin perässä sinne tiskin toiselle puolelle ja kysyn uudestaan, että niin, kuinka voinkaan auttaa?! 😀
Olen suhteellisen hoikka ja pienikokoinen naisihminen, mutta siltikään en ole tuohesta tehty. Oli suunnattoman ärsytttävää, kun esimerkiksi 20 litran maalipurkkia olin nostamassa sävytyksen jälkeen sekoituskoneeseen, ja miesasiakas vieressä alkaa touhottamaan, että ”älä älä, älä riko ittees!” ja tunkee väkisin siihen häsläämään ja ottamaan sen maalipytyn multa ja yrittää itse sitä laittaa sinne sekoituskoneeseen, yleensä siinä kuitenkaan onnistumatta, koska se on tekniikkalaji sen sinne saaminen… Siinä vieressä katselin niitten ähellystä hetken turhautuneena, ja sitten otin sen pytyn takaisin että ”joskos minä nyt kuitenkin saisin tämän laittaa tänne” ja heilautin sen sinne hujauksessa ja miehet näytti melkoisen noloilta!
Olen ollut myös kaupoissa ja huoltoasemalla kassana. Erittäin ärsyttävää on se, kuinka kassan pitäisi aina tietää kaikesta kaikki! Minä en voi tietää mitä kautta pääset nopeiten ajamaan Perä-Hikiälle, monelta se ja se kaatopaikka aukeaa lauantaisin, miten mikäkin jääkiekko/jalkapallo peli on päättynyt tai milloin lähtee seuraava juna helsinkiin. En myöskään voi kertoa sinulle mitä laitat ruuaksi kalan kanssa tänään, olen kaupan kassa, en kokki, enkä muutenkaan voi tietää mitä haluat/saat syödä!
Joskus purin eräässä kaupassa pyhäpäivänä (järjetön ruuhka kun tavalliset kaupat kiinni!) lihakuormaa, ja niitä lihalaatikoita oli kahdessa pinossa molemmissa about 7 päällekkäin, kun asiakas tuli kysymään onko meillä yhtään juustocampingia kun se nyt oli hyllystä päässyt loppumaan eikä mikään muu juustomakkara kelvannut. Sanoin, että luultavasti on jossain näissä laatikoissa, että puran kyllä nämä tästä niin joutuisasti kun vaan ehdin (joka ei ollut kovin joutuisasti kun jatkuvasti joku kysyi missä on hammasharjoja, missä on kermaa, onko meillä vanilijakastiketta jne. Vähän jos viitsisi katsoa ympärilleen itse alle n.50m2 kaupassa niin ei luulisi olevan vaikea löytää!) mutta asiakas vaati minua etsimään makkarat heti. Minä sitten siinä nostelen painavia laatikoita kiireessä ja levittelen niitä muutenkin pienen myymälän ahtaille käytäville ruuhka-aikaan että herra sai perkeleen juustocampinginsä…
Sitten on näitä kermaperse asiakkaita, jotka tuntuvat odottavan jonkinnäköistä erityiskohtelua. Linjaston ohi kävellään kassalle ja pyydetään kahvi ja sämpylä odottaen, että minä haen sen sämpylän sieltä vitriinistä vaikka asiakas itse juuri siitä tuli mutta ei vain voinut itse ottaa… Ja sitten kahvikin pyydetään tuomaan pöytään, vaikka tiskillä on kyllä ihan itsepalvelu. Toki autan ja vien pöytään jos joku on liikuntarajoitteinen tms, mutta kyllä on ihme passautusta terveiltä aikuisilta ihmisiltä. Sitten kaikesta huomauttelu… ”Kahvia on läikkynyt vähän maahan, voisitko sinä tulla siivoamaan sen?” Tai ”vessasta on käsipaperi loppu tule vaihtamaan se” jnejnejnejne! Aspalla ei ole kuin kaksi kättä ja jos on monen metrin jono asiakkaita ja miljoona muutakin asiaa tehtävänä, niin tehdään kyllä varmasti kaikki mitä voidaan kunhan ehditään! Yksi ihminen kun ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, saati sitten kymmenessä, ja tämän kun jokainen ihminen painaisi kaaliinsa niin olisi kaikilla paljon helpompaa!
UGH, olen puhunut, kiitos!
Ootko miettiny että ehkä asiakaspalvelu ei vaan ole sun juttu? Ja joku vois pitää toista herrasmiehenä kun auttaa nostelemaan maalipönttöjä?
Niin ärsyttäviä tuollaiset ”miestenmiehet”! Jos kyse olisi esimerkiksi 20-30kg lapsen kanniskelusta, niin eivät varmaan rientäisi apuun samalla tavalla…
Mä luulen että tietyltä ihmistyypiltä katoaa oma-aloitteisuus täysin pyhien alla. Tutut asiakkaatkin tulevat vihannesosastolla kysymään että missä ovat perunat tai sitten ei vaan millään löydetä punnitusnumeroa. Koitapa sitten näiden taantuneiden kanssa tehdä samalla töitä.
Itselle sattui yksi noloimmista asioista Portugalissa, kun olin ostanut junalipun, mutta kun etsin tauluista ja laitureilta infoa, mistä junani lähtee, niin en mielestäni nähnyt niissä mitään järkevää. Tauluja oli muutenkin tosi olemattomasti. Lopulta menin kysymään aspalta joka sanoi että tossa se lukee lipussasi. Pyysin vielä anteeksi tyhmää kysymystä nolouksissani 🙂
Joo tuttua on toi yhtäkkinen uusavuttomuus. Ymmärrän jos kauppa on iso mutta se, että seisot alueella jossa voit nähdä tuotteet joista etsit jotain tiettyä mutta silti tulet kysymään missä se sijaitsee niin on jo kyllä varsinainen huippu. On se niin vaikeaa kävellä pari metriä hyllyväliä. Parhaimmassa tapauksessa nämä aasiakkaat tulevat keskellä ruuhkaa kun ainoalla aspalla on kassalla sadan metrin jono ja sitten loukkaannutaan syvästi kun aspa kertoo että hänen pitää ensin purkaa jono ennenkuin voi tulla auttamaan.
Todennäköisesti nuo naisia vähättelevät miehet kuolevat vähitelleen sukupuuttoon. Nuoremmat polvet ymmärtävät paremmin, ettei kannata nolata itseään tuollaisella käytöksellä. Nöyryytyksen pelko kun on nykyajan vallitseva käytöstä ohjaava tekijä. Kai tuo ’tytöttely’ on jotain pula-aikana varttumisen aiheuttamaa ylimieltä.
Mikään ei tosin tule pelastamaan hoikkia (hoikkuushan tarkoittaa myös nuorta ikää, ikään katsomatta) miehiä vähättelyltä, koska viimeistään armeijassa opetetaan nälvimään hoikille pojille kuin olisivat lapsia.
Ja lapsista puheenollen sen päivän kun näkisi, että vanhemmat oppisivat olemaan kärsivällisiä lastensa kanssa eivätkä menisi siitä missä aita on matalin, eli pönkittämällä omaa auktoriteettiaan kohtelemalla lapsiaan aina alentavasti. Ärsyttää katsella vanhempia, joilla ei ole koskaan positiivista sanottavaa lapsilleen, vaan kaikki jutut ovat joko moitteita tai ilkeää ivaa. Ja koska tuo asenne jää helposti päälle, niin ymmärtää kyllä, miksi perheellisistä tulee helposti ajan kanssa rasittavia ihmisinä.
Offtopicia, mutta piti saada tunnolta.
Nuo kermaperseasiakkaat ovat niin tuttuja! Jos joskus lähden ehdolle eduskuntavaaleissa, tulee olemaan kampanijateemani se, että säädetään laki, jolla nuo kermaperseet voidaan pakottaa vähäksi aikaa asiakaspalveluhommaan.
Ymmärrän ärsyynnyksen turhista asioista valittamiseen tai pyytämiseen, kuten juurikin se läikkynyt kahvi, kyllä kuka tahansa osaa itse paperilla nesteet lattialta pyyhkiä, ei niitä kotonakaan jätetä siihen, ainakaan yleensä, mutta tuo käsipaperin tai wc paperin loppuminen on oikeasti asia josta ihan KUULUUkin tulla ilmoittamaan, ikävä kyllä ei asiakas niitä itse voi lisätä, ja miten muutenkaan henkilökunta sen maagisesti tietäisi, ellei joku siitä tulisi sanomaan? Ymmärrettäväähän se jos ei välittömästi pääse, jos asiakkaita enemmän ja muutenkin kiire, mutta kyllä, se on silti oleellinen asia ilmoittaa, ja tehdä.
Huoltoasemat tuntuvat nykyään olevan joka tapauksessa alimiehitettyjä, joten sieltä en olekaan enää pitkään aikaan mitään palvelua odottanut. Ja kuten jo todettiin, siellä käsipyyheautomaatissa lukee: ”Ilmoitathan käsipyyhkeen loppymisesta henkilökunnalle”. Nytkö ilmoittaja onkin aasiakas, vaikka tekee juuri niin kuin on ohjeistettu?
Voitte vaan kuvitella kuinka monesti on maatalouskaupassa minulta kysytty et onko täällä yhtään myyjää (itse myyjänä siellä). Vastasin yleensä näihin kyselyihin että ei ole, ei yhtäkään myyjää.