Avuton nainen

Olin maalikaupassa töissä, ja siellä törmäsi jatkuvasti näihin naista aliarvioiviin aasiakkaisiin. Etenkin vanhemmat miehet tuntuivat olevan semmoisia, että sen kun paineltiin minun ohitseni “miesten puolelle” kun yritin tervehtiä ja kysyä kuinka voin auttaa. Oli kyllä hauskoja ilmeitä ukoilla, kun menivät vaikka automaalitiskille odottamaan palvelua kun olivat ensin minut jättäneet täysin omaan arvooni ja huomioimatta, ja sitten minä kuljenkin perässä sinne tiskin toiselle puolelle ja kysyn uudestaan, että niin, kuinka voinkaan auttaa?! 😀
Olen suhteellisen hoikka ja pienikokoinen naisihminen, mutta siltikään en ole tuohesta tehty. Oli suunnattoman ärsytttävää, kun esimerkiksi 20 litran maalipurkkia olin nostamassa sävytyksen jälkeen sekoituskoneeseen, ja miesasiakas vieressä alkaa touhottamaan, että “älä älä, älä riko ittees!” ja tunkee väkisin siihen häsläämään ja ottamaan sen maalipytyn multa ja yrittää itse sitä laittaa sinne sekoituskoneeseen, yleensä siinä kuitenkaan onnistumatta, koska se on tekniikkalaji sen sinne saaminen… Siinä vieressä katselin niitten ähellystä hetken turhautuneena, ja sitten otin sen pytyn takaisin että “joskos minä nyt kuitenkin saisin tämän laittaa tänne” ja heilautin sen sinne hujauksessa ja miehet näytti melkoisen noloilta!

Olen ollut myös kaupoissa ja huoltoasemalla kassana. Erittäin ärsyttävää on se, kuinka kassan pitäisi aina tietää kaikesta kaikki! Minä en voi tietää mitä kautta pääset nopeiten ajamaan Perä-Hikiälle, monelta se ja se kaatopaikka aukeaa lauantaisin, miten mikäkin jääkiekko/jalkapallo peli on päättynyt tai milloin lähtee seuraava juna helsinkiin. En myöskään voi kertoa sinulle mitä laitat ruuaksi kalan kanssa tänään, olen kaupan kassa, en kokki, enkä muutenkaan voi tietää mitä haluat/saat syödä!

Joskus purin eräässä kaupassa pyhäpäivänä (järjetön ruuhka kun tavalliset kaupat kiinni!) lihakuormaa, ja niitä lihalaatikoita oli kahdessa pinossa molemmissa about 7 päällekkäin, kun asiakas tuli kysymään onko meillä yhtään juustocampingia kun se nyt oli hyllystä päässyt loppumaan eikä mikään muu juustomakkara kelvannut. Sanoin, että luultavasti on jossain näissä laatikoissa, että puran kyllä nämä tästä niin joutuisasti kun vaan ehdin (joka ei ollut kovin joutuisasti kun jatkuvasti joku kysyi missä on hammasharjoja, missä on kermaa, onko meillä vanilijakastiketta jne. Vähän jos viitsisi katsoa ympärilleen itse alle n.50m2 kaupassa niin ei luulisi olevan vaikea löytää!) mutta asiakas vaati minua etsimään makkarat heti. Minä sitten siinä nostelen painavia laatikoita kiireessä ja levittelen niitä muutenkin pienen myymälän ahtaille käytäville ruuhka-aikaan että herra sai perkeleen juustocampinginsä…

Sitten on näitä kermaperse asiakkaita, jotka tuntuvat odottavan jonkinnäköistä erityiskohtelua. Linjaston ohi kävellään kassalle ja pyydetään kahvi ja sämpylä odottaen, että minä haen sen sämpylän sieltä vitriinistä vaikka asiakas itse juuri siitä tuli mutta ei vain voinut itse ottaa… Ja sitten kahvikin pyydetään tuomaan pöytään, vaikka tiskillä on kyllä ihan itsepalvelu. Toki autan ja vien pöytään jos joku on liikuntarajoitteinen tms, mutta kyllä on ihme passautusta terveiltä aikuisilta ihmisiltä. Sitten kaikesta huomauttelu… “Kahvia on läikkynyt vähän maahan, voisitko sinä tulla siivoamaan sen?” Tai “vessasta on käsipaperi loppu tule vaihtamaan se” jnejnejnejne! Aspalla ei ole kuin kaksi kättä ja jos on monen metrin jono asiakkaita ja miljoona muutakin asiaa tehtävänä, niin tehdään kyllä varmasti kaikki mitä voidaan kunhan ehditään! Yksi ihminen kun ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, saati sitten kymmenessä, ja tämän kun jokainen ihminen painaisi kaaliinsa niin olisi kaikilla paljon helpompaa!

UGH, olen puhunut, kiitos!

9 Comments

Leave a Reply to Mini Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *