En tiedä mitä haluan!

Näin apteekissa on tavallista ettei asiakas muistaa tuotteen nimeä, mutta yleensä pienen kyselytuokion jälkeen saan selville että mikä tuote tultiin hakemaan. (En ole vielä valmis farmaseutti, joten teen teknisen hommia, mutta olen ollut hoitajana kolmisen vuotta ennen alanvaihto, joten tiedän kuitenkin jotain meidän lääkkeistä ja tuotteista.) Erittäin hermostunut naisaasiakas tulee kassalleni kiireisenä sunnuntaina.

A: Voitko auttaa, tarvitsen äidilleni jotain, ja täällä ei ole farmaseutteja missään!
M: Toki. Yritän parhaani, mitä saisi olla?
A: No se tarvitsee suulleen jotain.
M: Onko hänellä siis kuiva suu?
A: En tiedä!
M: Vai kenties afta?
A: En tiedä!
M: Onko hänellä haavauimia, ienongemia tai vastaavaa?
A: No en minä tiedä!
M: Onko hän käynyt lääkärillä?
A: No ei, eihän ne mitään tiedä! Missä kaikki farmaseutit ovat?!
M: Valitettavasti meitä on vähemmän paikalla tänään, kun on sunnuntai. Ja tällä hetkellä on pieni ruuhka reseptipuolella.
A: Ai mitä? Onko reseptiasiakkailla etuoikeus vai?!
M: Kyllä. Lain mukaan apteekin on pakko taata että ihmiset saavat lääkkeensä. Voit aina ottaa vuoronumeron reseptitiskille, vaikka sinulla ei ole reseptiasiaa.

Ei hän kuitenkaan näin tehnyt, vaan juoksi edes takaisin koko apteekissa, kunnes vihdoin ja viimein raahasi yksi farmaseuteistamme apuun. Ja tieteenkin ei voinut sanoa sanakaan minulle enää, kun pääsi kassalle maksamaan… 😀

– Kaye –