Epäsosiaaliset Suomalaiset

Sattuipa kerran iltaruuhkien aikaan hyvin hämmentävä asiakas kohdalleni. Jonot olivat pitkät, ja siinä täysillä duunia painaessani satuin kuuntelemaan kahden jonossa olevan noin 30-vuotiaan herrasmiehen syvällistä juttutuokiota. Ensimmäinen herra oli hyvinkin kärkäs mielipiteittensä suhteen ja antoi kuulua lujaa:
”Mä en ymmärrä meidän suomalaisten epäsosiaalisuutta. Mieti nyt kuin paljon helpompaa olisi, jos me KOMMUNIKOITAISIIN toistemme kanssa edes hiukan! Ei tulisi väärinkäsityksiä ja kaikilla olisi parempi mieli. Sanottais edes ’hei’ toisillemme. Katsottaisiin jumalauta edes silmiin! Oltaisiin niinkuin ihmiset on, onkse niin vaikeeta sanoa edes jotain?!”
Juttu jatkui suurinpiirtein samana ja viimein oli herran vuoro maksaa. Odotusteni vastaisesti tämä kyseinen epäsosiaalisuudesta paasaaja jättää minut täysin huomiotta – ei katsekontaktia, ei tervehdystä. Hämmentyneenä ja huvittuneena kerron loppusumman – ei vastausta. Kuitin tulostuessa äijä ottaa kamat käteensä ja sanoo poistuessaan: ”Ei kuittia.”
Lopullinen päätelmäni on, että me kassat emme taida olla ihmisiä. Meidän kanssa ei tarvitse kommunikoida.