Etkö sä voisi kattoo meidän lapsia sen aikaa kun me syödään?
Lapsiperhe(vanhemmat + kaksi pientä lasta) saapuu ravintolaan viikonloppuna alkuillasta jolloin alkaa olla jo kiire. Heillä ei ole varausta, mutta vapaa pöytä löytyy. Toivotan perheen tervetulleeksi, ohjaan pöytään, annan ruokalistat ja otan juomatilauksen. Samalla kerron, ettei lasten listaa ole erikseen vaan listan annoksista voidaan valmistaa puolet pienemmät ja halvemmat annokset. Vanhemmat saavat jälkikasvunsa istumaan ja palaan hetken päästä ottamaan tilausta.
M: Noniin, oletteko valmiita tilaamaan?
A: Joo, meille molemmille alkuun kantarellikeitot ja pääruoaksi nuo pihvit mediumina ja lapsille kananugetteja.
M: Kiitos. Meillä ei valitettavasti ole nugetteja. (Painukaa mäkkäriin urpot)
A: No mutta kai te nyt voitte tehdä kun ei noi syö muuta (Mitäpä jos opettaisitte lapsenne sitten syömään muutakin)
M: Valitettavasti emme tee listan ulkopuolelta annoksia ellei kyseessä ole allergia tai erityisruokavalio.
A: No mut kun ei ne syö muuta
M: Olen pahoillani, mutta meillä ei tosiaan ole näitä nugetteja.
Tässä vaiheessa ehdotan lihapullia joihin vanhemmat pitkin hampain suostuvat.
A: Tuleehan ne lasten ruoat sit heti?
M: Tässä on nyt jonkin verran asiakkaita ennen Teitä, mutta voin kyllä pyytää, että lasten annokset tulevat samaan aikaan kuin teidän aikuisten alkuruoat.
A: Joo kun niil ois vähän nälkä
Vien tilauksen keittiöön ja perheen alkuruoat sekä lasten annokset tulevatkin varsin nopeasti. Lasten syödessä (heittelevät ranskalaisia lattialle ja kaatavat maitolasinsa) menen hetken päästä korjaamaan vanhempien alkupalalautaset ja kerään samalla muutaman roskan pöydästä. Vanhempien odottaessa pääruokiaan lapset päättävät lähteä tutkimaan ravintolasalia varsin äänekkäästi samalla metelöiden.
Vanhempien pääruoat saapuvat ja lapset jatkavat kirmaamistaan. Pysäytän mukulat ja kiellän juoksemasta ravintolassa. Perheen äiti katsoo minua paheksuvasti ja komentaa jälkikasvunsa takaisin istumaan. Lapset jaksavat istua noin kaksi minuuttia kunnes sama ralli alkaa.
M: Anteeksi, mutta Teidän täytyy sanoa lapsillenne että istuvat pöydässä. Me kannamme täällä painavia lautasia ja tarjottimia, ja on vaarallista jos lapsenne sattuvat törmäämään tarjoilijaan ja jotakin pääsee kaatumaan. (En usko, että syytätte itseänne kun penskat kaatavat minut tai kollegan ja saavat tulikuuman soppakulkon päähänsä tai tarjottimellisen skumppalaseja särkymään päällensä)
A: No mut ne on vaan lapsia, etkö sä voisi kattoo sen aikaa kun me syödään?
(WTF? Ravintola alkaa olla täysi ja mikä helvetin lastenvahti tarjoilija on?)
Ilmoitan, että minulla on töitä tehtävänä ja lapset täytyy pitää kurissa. Vanhemmat nyrpistelevät ja lapset mekkaloivat. Jonkinlainen rauha saadaan aikaan kun lapsille tilataan jäätelöt. Laskun jälkeen perhe poistuu jättäen jälkeensä kammottavan sotkun. Normaalin likaisen pöydän lisäksi on omat vichy ja mehupullot, käytetyt nenäliinat ja katkotut hammastikut. Pöydän lisäksi tuolit ovat kosteita ja täynnä ruoantähteitä.
Minulla ei ole mitään pikkulapsia vastaan, mutta tällaisia vanhempia on. Ei myöskään liene yllättävää etten kuullut yhtäkään kiitosta koko aikana jona perhe vieraili ravintolassa. Pistää vaan miettimään, että hyvät tavat eivät maksa mitään..
Voin niiiiin kuvitella tuon tilanteen. Ja sit vanhemmat ihmettelee, ku muut toteaa, et aivot taitaa kadota synnytyksessä. Onneksi minua ei ole kukaan vanhempi koskaan mulkannu pahasti, jos olen käskenyt heidän herranterttujaan olemaan nätisti. Tai en ainakaan ole huomannut moista 🙂
Lapsilla terveellinen ja monipuolinen ruokavalio…
Seuraavalla kerralla vastaa, että ”tottahan toki teille lapsenvahtipalvelu järjestyy, se maksaa 180e/30min, käteisellä vai kortilla?”