Huijari nalkkiin
A: Asiakas
M: Myyjä
Moni kassalla työskennellyt on varmasti tuttu erään huijauksen kanssa, jossa aasiakas väittää antaneensa isomman setelin kuin antoi, ja vaatii täten isompaa vaihtorahaa.
Työskentelen pienellä kioskilla maaseudun tuntumassa, joten voisi luulla, että tämä olisi huijaukselle oikein otollinen kohde, sillä emme tuntisi niin hyvin näitä kaikkia vippaskonsteja. Huijari tuli liikkeeseemme ruuhka-aikaan, varmaankin tarkoituksella. Hän (nainen, keski-ikäinen) antoi minulle viiden euron setelin suklaapatukasta, ja annoin hänelle sopivan vaihtorahan. Hän katsoi hetken vaihtorahojaan ikäänkuin epäuskoisena, ja siitä alkoikin seuraava keskustelu.
A: Anteeksi, mutta minä maksoin kyllä kaksikymppisellä.
M: Ai? *avaa kassan* Mä kyllä laitoin sen tähän vitosten kasaan, eikä tässä mitään kaksikymppistä näy.
A: No herranjumala, ethän sinä nyt näin voi väittää?!
M: Olen pahoillani, mutta olen kyllä ihan varma, että maksoit vitosella.
A: Enpä olisi uskonut että tälläisessä pikku kioskissa saa tälläistä kohtelua! Minulla ei lompakossa ollut mitään muuta, kuin kahdenkympin seteli, ja tiedän maksaneeni sillä!
Aasiakas jatkoi minun sättimistäni muiden asiakkaiden edessä hyvän tovin, ja sanoin parikin kertaa rauhallisesti, että vitosella hän kyllä maksoi. Ilmeisesti oletti, että murtuisin paineen alla, kun asiakkaitakin on katsomassa. Yhtä pientä yksityiskohtaa hän ei kuitenkaan tiennyt: meillä on kassan ylle asennettuna erittäin hyvälaatuinen valvontakamera.
A: *Jatkaa sättimistä*
M: ”Voihan se olla, että tein virheen. Tule vaan tänne kassan taakse, niin katotaan yhdessä tää valvontanauha”, ja osoitin kassan yläpuolella sojottavaa kameraa.
Kumman nopeasti muija hiljeni, ja paineli vähin äänin ulos 😀 saatiin muiden asiakkaiden kanssa hyvät naurut, ja tuntui kyllä aika hyvältä nalkittaa tuollainen kelju ihminen.
Olisit vaan tuijottanut hiljaa niin kauan aasia kunnes hän poistuu talosta. 😀
Näin mullekin tehtiin, haukut tuli silloin ja perästäkin kuului monet kerrat. Ei loppunut edes sillä, että valvontakameran otokset lähetettiin meiltäkin vielä eteenpäin ja todettiin, että kyllä se vitonen on. Asiakas jatkoi terroria vielä somessa ja muuallakin sättien sekä minua, pomoani, että koko ketjua. Oli niin raskasta, kun tuntui että jokainen ”tiesi” minut varkaaksi, että onneksi asun jo eri kaupungissa ja on aspaduunikin loppu. Kiitos mulle riitti, monta vuotta sitä hommaa tuli tehtyä, mutta tämä tapaus oli vaan liikaa.
Minulle opetettiin linja-autokurssilla, että asiakkaan antama raha pidetään näkyvillä siihen asti, kun vaihtorahat on annettu. Näin on ainakin isompi mahdollisuus välttää moinen tilanne.
Näin teen itsekin. Kumma kyllä ei olla vielä yritetty selittää jotakin vääristä vaihtorahoista. Paitsi sen yhden kerran kun meinasin antaa kympin liikaa 🙂 Siitä propsit asiakkaalle.
Omassa firmassa aika lailla sama. Tapana laittaa asiakkaan rahat ”sivuun” niin, ettei ne ole lippaassa vielä omalla paikallaan, asiakkaan näkyvillä ja antaa vaihtorahat. Pelastanut monta kertaa kun saanut vaan nostaa rahat ja näyttää asiakkaalle hänen maksaneen todellakin 20 € setelillä.
Eräs vahvalla venäjänaksentilla puhuva naikkonen maksoi kerran ostoksensa 50e setelillä ja sai vaihtorahaa 30e ja jotain takaisin. Hetken päästä hän palasi ja alkoi tivaamaan etten antanut hänelle kuin kympin ja hilut, että missä se kaksikymppinen on. Muistin selkeästi ostotapahtuman ja selitin että kyllä minä hänelle oikein annoin, 50e minulle, ostokset tekivät x summan, minä annoin 30,x takaisin. Sama jankkaus jatkui ja rouva levitteli rahapussiaan nenäni alla hokien ”kjymmenen euro vain” ja veteli eestaas kympin seteliä pussistaan. Sama vänkäys jatkui tovin ja koin parhaammaksi kutsua myymäläpäällikön paikalle. Pomo tuli ja selitin tilanteen rouvan hokiessa ”kjymmenen vain, kaksikummenta puuttu”. Pomo sanoi että voi tulostaa x-raportin kassasta ja lasketaan pohja niin nähdään onko siellä liikaa. Kaskummaa, rouva alkoi kaivaa ostosipussiaan muka etsien jotain ja kiskaisi ”yllättyneenä” kahdenkympin setelin jonkin esitteen välistä. ”Aaaah tjaalla sje onkin, eij tjarvitse laskea”. Liukeni kumman nopsaan paikalta…. Saattoihan tuo olla vahinkokin mutta uskallan vahvasti epäillä
Sama on käynyt minullekin, tosin toisinpäin. Myyjä antoi kympistä takaisin vaikka annoin kaksikymppisen. Kun mainitsin asiasta, en ehtinyt sanoa lausetta edes loppuun asti ennen kuin olin saanut oikean setelin takaisin. Että sellaisiakin ”vahinkoja” sattuu.
Ihme että kommenttisi ei ole saanut miinusta. Asiakaspalvelijoiden haukkumiseen on omat saittinsa.
Perusjuttu Italian turistikojuissa, niillä on puuttuva kolikko valmiina kädessä, jos alat laskemaan rahoja, niin saat puuttuvan rahan välittömästi.
Olin rautakaupan kassalla töissä ja siihen tuli vanhempi nainen tyttärensä kanssa. Nainen maksoi 20 euron setelillä ja sai vaihtorahat. Sitten alkoikin huuto, että oli maksanut 50 euron setelillä. Minulla oli tapana laittaa saamani raha kassalaatikkoon vasta kun asiakas oli saanut vaihtorahansa, mutta ei auttanut, alettiin jo soittaa poliisiakin paikalle huijariksi solvaten. Tytär lähti pihalle niskojaan nakellen kuulemma odottamaan poliiseja. Kutsuin esimieheni selvittämään asiaa ja hän päätti laskea kassan. Kassa täsmäsi. Vanhempi nainen purskahti silloin itkemään ja halasi minua ja pyyteli vuolaasti anteeksi, oli tosi häpeissään. Silloin sisälle marssi tytär ja melskasi vielä aikansa kunnes vanhempi nainen ja esimieheni saivat hänet uskomaan että he itse olivat erehtyneet.
Rikosilmoitusta petoksen yrityksestä kehiin. Ehkä sillä loppuu.
Mulle väitti tyyppi kerran maksaneensa salkulla ja väitti, että annoin väärin takaisin. Tiesin sen valheeksi, mutta halusin pitkittää kuoliniskua.
En avannut heti kassaa ”tarkistaakseni asiaa”, mutta kun ääliön kanssa olin aikani väitellyt, niin sanoin, että olet päivän eka käteisasiakas, eikä koko kassassa ole satasen seteliä. Mutta toki, jos annat numerosi, niin iltavuoro on yhteydessä, mikäli mainitsemanne erotus löytyy.
Asiakas poistui sanomatta sanaakaan 😉
Oliko hienokin salkku? Paljon sä annoit siitä salkusta sit takas?
Tarkoitit SATSKU?
Tapahtui markka-aikaan R-kioskilla: Olin nuori 18-vuotias jantteri ja maksoin pienen ostoksen vitosella. Kassalikka alkoi antaa minulle vaihtorahoja viidestäkympistä. (Oli iso raha siihen aikaan) Tajusin heti tytön mokan ja pienen hetken funtsin, että annanko mennä läpi, eihän sitä minullakaan rahaa tuohon aikaan liikaa ollut.
Omatuntoni ei kuitenkaan antanut minun ottaa noita rahoja ja sanoinkin tytölle, että se oli kyllä vitosen seteli kun sulle annoin. Tyttö katsoi minua suu auki ja huudahti: -Niinpä olikin, miten minä nyt näin menin sekaisin!? Kiitteli kovasti minua rehellisyydestä ja täytyy sanoa, että tuli minullekin parempi mielin kuin että olisin ottanut rahat. Nyt vanhempana harmittaa, etten pyytänyt tytöltä suukkoa poskelle kiitokseksi, oli meinaan niin nätti likka.
Ollu vissiin sitten Kekkosen markka-aikaan, nimittäin viimeisinä aikoina viisi markkaa oli alle euron arvoinen eikä todellakaan ollut seteli.
Onpa käynyt pari kertaa itselleni että olen saanut vaihtorahoja 20€ euron edestä vaikka olen maksanut 50€ setelillä. Eräässä baarissa kerran, toisen kerran laivan ravintolassa joltain virolaiselta kantturalta. Molemmilla kerroilla tiedän varmasti että oli 50€, mutta kiven kovaan väittivät että ei ollut. Ja mene siinä sitten yhdenkin oluen jälkeen sanomaan vastaan kun ”humalainen” a(a)siakas on väärässä. Laivayhtiöltä sentään sain hyvityksenä buffetin että ei jäänyt niin paha maku suuhun siitä. Ja tosiaankaan minulla ei ole tapana huijata asiakaspalvelijoita noin, olen myös huomauttanut niinä parina kertana kun olen saanut liikaa vaihtorahaa, kerran menin takaisin kauppaan viemään ylimääräiset pois kun kotona huomasin että oli antanut väärin takaisin.
Vaikeaa on silloin kun vanhempi ihminen vain muistaa väärin antamansa rahasumman, ei siis tee sitä tahallaan
Sitä siinä sitten pähkäillään , että miten asian hoidat diplomaattisesti suututtamatta asiakasta. Varsinkin pikku kylän kaupassa on ongelma.