Humalaisten oveluuksia

Olen töissä pikaruokaketjun ravintolassa ja aasiakkaita sattuu kohdalle päivittäin. Etenkin yö-aikaan on välillä pakko huokaista syvään ja liimata se asiakaspalveluilme naamalleen.

Tässä esimerkki viimeyöltä:

Minä ja humalainen Aasiakas

M: Moikka! Mitäs teille sais olla?
A: Mä oon kuule tilannu jo…
M: Selvä, mä otan sitten seuraavan asiakkaan. (tässä vaiheessa oli hirveä ruuhka, paljon kännisiä ihmisiä rynnimässä kassalle samaan aikaan)
A: Okei, ootan tässä sivussa.

Hetken päästä Aasiakas tulee uudestaan kassalle.

A: Mä oon kuule venannu tässä jo aika kauan!
M: Anteeksi, mitä teille oli tulossa?
A: öööö… sellaset ranskikset ja… burgeri
M: Jaahasss.. Onkos teillä kuittia?
A: No v**** pitääkö mun oikeesti sellanen jostain kaivaa! *kaivelee taskujaan*
M: Valitettavasti en voi antaa teille ilman kuittia mitään. (Meillä on öisin käytäntönä, että jos ruoka ei ole valmiina, annetaan kuitti, jota vastaan ruuan saa tulla hakemaan)

Otan tässä välissä taas pari asiakasta, ja Aasiakas tulee taas kassalle.

A: No mä ottaisin sen aterian.
M: Onko teillä sitä kuittia?
A: Eiku… mä ostan tän nyt.

Noh, asiaksas sai ruokansa ja lähti tyytyväisenä. Ilmeisesti yritti huijata ruokaa.
Säälittäviä nuo ihmiset kännissä.

Joka yö muutama muistaa myös udella oluen/jallukolan/tms. saatavuutta, kun kysyn mitä aasiakas haluaisi juomaksi.

Eräs känninen naikkonen rupesi myös syömään edellä olevien asiakkaiden tarjottimelta ranskalaisia jonottaessaan…

Monesti saan myös kuunnella raivonpurkauksia esimerkiksi siitä, että yöaikaan myydään eri aterioita kuin päivällä ja siitä, että öisin emme tarjoile pöytiin (mahdotonta siinä ruuhkassa). Myös se on tietenkin minun vikani, kun eivät kännissä osaa pin-koodiaan tai laskea rahojaan.

Huh, helpottipa avautua.

– yöt –