Isin mussukka

Työskentelin aikoinani eräällä varsin kiireisellä kioskilla. Asiakasvirta oli suunnaton, kiire hurja ja asiakaskunta koostui myös suurelta osin laitapuolen kulkijoista. Suurin osa asiakkaista oli ihania tapauksia ja vakkariasiakkaille oli mukava tarjota vaikka kahvit joskus. Niitä ikäviäkin tapauksia valitettavasti riitti, ihan jokaiselle päivälle, ja niistä tarinointi veisi viikon. Yksi hauska tapaus on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleen joten päätin tämän jakaa.

Meillä kävi vakkariasiakkaana eräs keski-ikäinen mieshenkilö, joka osti aina sitä samaa kaljaa. Herra oli tosi mukava ja ihan normaali, vaikka vähän ressukan näköinen. Meillä on ehdottomasti kielletty lemmikkien tuonti kioskiin, ja joskus ihmisten oli sitä kovin vaikea ymmärtää, vaikka ovessa oli suuri lappu aiheesta.

Edellämainittu herra tuli taas vaihteeksi ostamaan kaljaansa. Puuhailin kassalla jotain muuta samalla, kun jonoa ei ollut, ja vasta herran iskiessä kaljat tiskille huomasin mukana kulkevan koiran. M=Minä, A=Asiakas
M: ”Anteeksi hyvä herra, mutta meille ei saa kioskiin tuoda koiria.”
A: ”Joo joo mä ihan nopeesti vaan ostan nää kaljat.”
M: ”Meillä on valitettavasti tällainen sääntö täällä, että koiria ei saa tuoda.”
A: ”Joo eiku mä oon sokee, tää on mun opaskoira.”

Samaan syssyyn tuli myös selitystä kuinka koira on isin mussukka ja hän ei voi jättää sitä yksin ulos odottamaan.

M: ”Joo hehheh. Veisitkö sen koiran ulos odottamaan.”
A: *Alkaa hermostua* ”Myy mulle nyt nää kaljat vaan nopeesti!”
M: ”En mä myy sulle näitä oluita ennen kun toi koira on ulkona täältä kioskista. Säännöt on säännöt.”
A: ”EI JUMAL**** MINÄHÄN EN KOIRAANI TONNE ULOS VIE!! SIELLÄ SAATANA NEE*ERIT PÖLLII SEN! TÄÄ KOIRA ON MAKSANU MONTA TONNIA JA MÄ EN JÄTÄ SITÄ V*TTU TONNE S**TANA MUTAKUONOJEN PÖLLITTÄVÄKS!”

Totesin herralle tyynesti että kauppoja ei synny jos koira on kioskissa. Kello alkoi lähennellä yhdeksää joten äijä vei hurttansa ulos ja palasi kioskiin meuhkaamaan.

A: ”VI**U JOS NOI NEE*ERIT PÖLLII MUN KOIRAN NI SÄ S**TANA MAKSAT!!! VI*TU SE MAKSO KUUS TONNIA SAA*ANAN URPO!!! TÄÄ ON ISIN MUSSUKKA…” plaaplaaplaa

Tässä vaiheessa mulla kärähti käämi ja totesin erittäin tiukkaan sävyyn herralle:
”Kuules nyt. Mä en oo keksiny näitä sääntöjä ihan kiusatakseni asiakkaita. Meillä on täällä elintarvikkeita myynnissä ja ihan siitä syystä ylempi taho on määrännyt meille tiettyjä toimintamalleja. Jos me ei noudateta näitä sääntöjä, me menetetään meidän myyntiluvat. Ethän sä kauppaankaan voi koiraa viedä?”

Tässä vaiheessa äijä tajus hiljentyä ja sen silmistä oikeen näki että nyt rupes leikkaa. Kovin hiljaisena sitten herra kaiveli rahat taskusta jotta sai olusensa maksettua. Jutusteli vielä mukavia hetken ennen kuin lähti ja toivotti mukavat illanjatkot. Sama herra kävi asioimassa kioskillamme moneen otteeseen ennen työsuhteeni päättymistä, ja joka kerta oli niiiiin ystävällistä ja mukavaa.

Toinen samantapainen asiakas tuli iltasella lottokuponkinsa kanssa kassalle. Olin ihan vastikään aloittanut ja kuten kaikki Veikkaus-konetta käyttäneet tietävät, sen oppiminen ei käy ihan hetkessä. Herra kertoi suorastaan hengästyneenä että kerrankin oli tullut iso voitto, tuhat euroa! Iloitsin siinä herran kanssa ja rupesin maksamaan voittoa Veikkaus-tilille, kun Veikkaus-korttikin oli matkassa. Mulle ei kuitenkaan ollut selvää, kuinka tällaiset isot voitot maksetaan, ja kone herjasi että voittoa ei voida maksaa. Kerroin herralle aloittaneeni vasta ja että en nyt valitettavasti osaa maksaa tätä voittoa. Suosittelin menemään pankkiin tai tulemaan seuraavana päivänä uudestaan, kun meillä olisi pidempään ollut työntekijä töissä. Tästäkös herra tulistui.
A: ”Mitä se tarkottaa??? Totta kai voit tän voiton maksaa mulle!”
M: ”Olen todella pahoillani mutta mä en nyt tätä konetta osaa oikein käyttää.”
A: *Vilkaisee nimikylttiäni* ”Jaahas, jos sinä veit sen minun voittoni niin minä pistän nimen muistiin, et selviä tästä vähällä!!!”

Herra syöksyi ovesta ulos kuin myrskyn merkki.

Seuraavana päivänä sama herrasmies asteli kioskiin mun vuoron aikana.

A: ”Joo, ei se voitto ollut sieltä mihinkään mennyt. Mutta kyllä tuollaiset asiat pitäisi täällä työskennellessä osata.”

Juuh, pidetään mielessä! Kiitos vihjeestä! 😉