Jännä ilmiö kiireen suhteen
Mikä siinä on, että kun ollaan kaupassa hakemassa ostoksia ja nähdäänkin se naapurin Jutta-Maarit, niin kyllä, hänen kanssaan on aikaa jutustella tuntikaupalla. MUTTA. Kun saavutaan sinne kassalle, yhtäkkiä tällä meidän aasiakassankarilla on tulenpalava kiire. En tiedä mihin, mutta jostain kumman syystä jonottaminen, se kaksi minuuttia, on ihan kamala, kun on niin kiire sinne ja tonne. Mutta Jutta-Maaritin kanssa aikaa oli turista ties kuinka kauan.
Ainiin ja nämä neropäät maailmanomistajat jotka tosiaan näkee sen naapurin tai hyvänpäiväntutun kaupassa. Älkää nyt jumankauta jääkö siihen käytävän keskelle juttelemaan. Kaupassa liikkuu teidän lisäksenne muitakin isojen kärryjen kanssa. Sitten mulkoillaan pahasti kun haluttaisiin päästä siitä teidän ohi, tai vielä pahempaa, joku tuote teidän isojen ahterienne takaa.
Tuntuu, että kaupassa asiakkaiden älyllinen aivotoiminta loppuu, ainakin joidekin osalta.
Samaa miettinyt, onko pakko olla liikenteen solmukohdassa aina jutustelemassa niitä samoja kuulumisia. Varmaan jokin sosiaalinen hierarkia -vaistotoiminta, joka pakottaa varaamaan mahdollisimman keskeisen ja ison alueen oman klaaninsa kanssa tai jotain.
Olen lentokentällä töissä ja välillä kun Mattierkiltä jää lompakko/lentolippu tms. väärään laukkuun/tullaan kokonaan ilman niin sitten soitetaan puoliso Liisajasmiinalle että tuutko tuomaan. Sitten seistä pönötetään siinä jonon tukkeena koko ajan ja jono vain kasvaa. Jos erehdynkin sanomaan että ”viitsisittekö pikkaisen sivuun siirtyä että seuraava pääsee tulemaan” niin mulkaistaan vihaisesti ja ollaan loukkaantuneita kun aspa pyytää siirtymään jonon perälle jonottamaan uudestaan ja odottamaan sitten siinä…
Pitäisi tehdä kuten eräs tuttu ja karjaista keuhkojen pohjasta pulisijoiden kohdalla ”MIKÄ V*N TORIKOKOUS TÄÄLLÄ OIKEIN ON?”
Tai mitä jos muina miehinä osallistuisi tähän ”torikokoukseen”?
Minulla on tapana tökkiä kärrylläni moisia torikokoustajia. Yleensä tilaa tulee, mutta minä olenkin isohko mies. 🙂 Aika hyvin tehoaa myös 7-vuotiaan tyttäreni viattomasti kovaan ääneen esittämä kysymys: ”Isi, miksi nämä ihmiset seisovat täällä muiden haittana?”
Toimin itse samoin. Sanon kerran, että voisitteko väistyä ja jos ei mene perille, niin ajan kärryillä päälle. Jo rupeaa tilaa tulemaan äkkiä.
No tuli torikokoustelun hajoitus selväksi, mutta olis hyvä että siinä ei liian kauan kokoustettaisi. Nääs kun sitten tulee niin kova kiire pois kaupasta että kassajonossa ei malteta millään odottaa edes yhtä minuuttia. Sillon alkaa kuulua jalan napsutusta ja huokailua, että voi kuinka kauan täs menee kun kassakin on niin hidas ja mul olis kiirekin…..
Itse toimin kohteliaasti näin: ”Anteeksi, voisitteko väistyä?” Ja ihmiset suorastaan hyppäävät sivuun.
Olisi muuten kätevää, jos ostoskärryissä olisi jonkinlainen pyöränkelloa vastaava hälytin jota voisi käyttää ihmisten tukkiessa tien. Ei tarvitsisi vaivautua avaamaan edes suutaan.
Yleinen idea mikä on jotenkin iskostunut varsinki isossa ruokakaupassa käydessäni päähän että sillon ei voi olla kiire..koska hyvin usein/aina kaupassa käytetty aika on satunnainen/random/kellonaikaan/tähtien asentoon suhteutettu et voi olla varma että pääset samalla sekunnilla pois kun marssit sisään.