Kakku pilalla ja rasistinen myyjä

Olen ollut asiakaspalvelutöissä jo kohta 7 vuotta, erässä pienehkössä kahvilassa. Nämä kaksi tosi mieleenpainuvaa tarinaa sattuivat molemmat ihan ensimmäisinä kesinä kun olin siellä töissä.

1. Olin ensimmäisiä kertoja yksin iltapäivävuorossa, kun sisään paukkaa pariskunta ja läväyttää ison täytekakun tiskille. Samalla sekunnilla alkaa huuto siitä, kuinka he ovat täysin pettyneitä kakkuun ja saamaansa palveluun ja eivät kyllä enää ikinä osta meiltä mitään. Mies vain huutaa ja räyhää, enkä ensin oikein tahtonut saada selvää mistä oli kyse, kun en saanut edes suunvuoroa (pariskunta oli itselleni täysin tuntematon). Lopulta ilmeni, että he olivat hakeneet tilaamansa kakun toisesta myymälästämme, ja kakku ilmeisesti kuljetuksessa oli laatikossaan liikahtanut sen verran, että kermat kakun päällä olivat hiukan painuneet kasaan toiselta reunalta. He päättivät kuitenkin sitten tulla huutamaan asiasta minulle, joka en koko episodista mitään tiennyt, enkä asialle oikein muutenkaan voinut mitään siinä kohtaa, etenkin kun miehen räyhäämisestä ei tullut loppua. Hän haukkui minulle toista myyjää, että kuinka hän ei ollut tarkastanut oliko kakku kunnossa ja jankkasi että “mitä sinä olisit tehnyt?”. Lopulta huutoa oli kestänyt niin kauan, että liikkeeseen oli kertynyt jo aikamoinen määrä muitakin asiakkaita, joista yksi vanhempi rouva sitten yritti tulla väliin ja sanoi miehelle että “eiköhän tuo jo riitä”, jolloin mies alkoi raivoamaan tälle rouvalle kuinka nyt on hänen vuoronsa ja “ole sinä hiljaa!”. Lopulta pomoni sattui onneksi tulemaan paikalle ja livahdin itse kiireesti takahuoneeseen, jossa meni hetki täristen ja itkua pidätellen, saatuani täysin syyttömänä niin raivokkaan ryöpyn niskaani.

2. Olin jälleen yksin iltapäivävuorossa, ja sisään tuli luultavasti jostakin Itä-Euroopasta tai Balttiasta kotoisin oleva englantia puhuva mies. Hän vaikutti ensin aivan ystävälliseltä, ja valitsi tuotteita joita halusi ostaa. Itsekin käyttäydyin täysin normaalisti ja ystävällisesti ja palvelin parhaani mukaan (kuten aina teen). Kun sitten tuli maksun aika, hän tarjosi maksuvälineeksi lounasseteliä. No, meidän liikkeessämme eivät tuohon aikaan lounassetelit kelvanneet maksuvälineeksi, jota pahoittelin miehelle. Hän ei sitten asiaa meinannut uskoa, vaan hetken tivasi, että miten niin ei käy ja onhan se nyt kumma. Pahoittelin ja valittelin edelleen asiaa, että näin se nyt vaan on, että en voi valitettavasti ottaa lounasseteliä vastaan. Ja sitten lähti helvetti irti. Hän alkoi räyhätä minulle että tämä on hirveän rasistista kun en ota sitä lounasseteliä vastaan ja että “varmaan ottaisit jos tässä olisi suomalainen”, ja esitteli sitten lompakkoaankin että katso nyt kyllä hänellä rahaa on jne., huudon ja raivoamisen säestyksellä. En osannut muuta sanoa kuin että ei tässä todellakaan ole mistään rasismista kyse (olin niin ällikällä lyöty tuollaisesta syytöksestä, koska minä jos kuka olen kaikkea muuta kuin rasisti!), mutta eihän mies enää edes kuunnellut, jankkasi ja raivosi vain että kyllä on tosi rasistista käytöstä. Niin.. olisi pitänyt sanoa siinä kohtaa että vaikka Suomen presidentti olisi tullut maksamaan lounassetelillä, en olisi voinut ottaa sitä vastaan. Onneksi mies kuitenkin sitten poistui (ilman ostoksiaan, vaikka hänellähän olisi sitä rahaakin ollut), eikä häntä sen jälkeen enää näkynyt.

Kirjoita kommentti

Kommentoi ensimmäisenä!

avatar
wpDiscuz