Kun asiakas haluaa päättää hinnan ja aukioloajan..

Työskentelen keskisuuressa myymälässä. Ihan näin alkuun toteamus, että pidän työstäni ja ehdottomasti suurin osa asiakkaista on hyvinkin asiallista ja kohteliasta sorttia, mutta sitten välillä hermoja koetellaan..

Eli, olin lauantai-iltana vuorossa itsekseni, kuten yleensäkin. Liike menee seitsemältä kiinni, sitten lasketaan kassa, laitetaan kaikki kuntoon ja liike kiinni, peruskauraa. N. klo 18.45 sisään astelee keski-ikäinen, ihan “fiksun näköinen” pariskunta. Samaan aikaan sisään tulee toinen asiakas, joka menee itsekseen katselemaan tuotteita. Pariskunta haluaa että esittelen tuotteita ja sehän onnistuu. Siinä niitä vertaillaan ja mietitään hintoja. Viittä vaille sanon, että liike menee kohta kiinni ja sanon sen myös tälle kolmannelle asiakkaalle, joka sitten tulee nopeahkosti kassalle, ostaa tuotteet ja lähtee.

Laittelen siinä sitä sun tätä rauhallisesti valmiiksi että pääsen laskemaan kassan heti kun pariskunta lähte. Pariskunta edelleen miettii ja tulee sitten kassalle vähän yli seitsemän. Ovat valinneet tuotteen ja alkavat miettimään, että maksavatko heti vai pitäiskö tehdä osamaksusopimus. Tuote maksaa siis 100 euroa. Hento hiki nousee otsalleni, koska sopimuksen tekoon menisi hiukan aikaa; se tehdään netissä ja myönnettäköön, että ne ovat niin harvinaisia meillä, että en ole päässyt sellaista vielä tekemään. Minulle ollaan ainoastaan pikaisesti näytetty miten se tehdään, ja sen teossa menisi siis aikaa. Onneksi pariskunta päättää että osamaksusopimus voi jäädä ja maksetaan tuote heti.

No, sitten kun vielä pikaisesti tarkistan tuotteen kunnon ja kello on jo kohta varttia yli seitsemän, niin alkaa se “mitäs alennusta tästä saisi?”-kerjääminen.  Totean tiukasti mutta ystävällisesti, kuten aina tällaisessa tilanteessa, että jos alan kaikille asiakkaille alennuksia antamaan, niin kohta minulla ei ole enää työpaikkaa.

Mies: “Ai eikö, no heh heh, anna nyt vähän alennusta.”

Minä: “Valitettavasti se ei onnistu.”

Mies: “No, heh, anna jokin tuote kaupan päälle.”

Minä: “Se ei onnistu. Tässä on mukaan muutama näytekappale tätä tuotetta, niitä voin antaa.”

Nainen hymyilee vieressä ja seuraa miehensä tinkimistä..

Mies: “No ei tuo kyllä nyt oikein riitä, mutta ei kai muu auta..”

Kello on 20 yli seitsemän, keskitän katseen kassaan, lyön tuotteen ja sitten pussiin, en kuuntele enää miehen juttuja ja saatan pariskunnan ulos.

Ulko-ovella mies toteaa “Heh, varo nyt ettei mee ylitöiksi.” Olenko paha ihminen, kun mieli tekee sanoa pari kirosanaa ja potkaista tyyppi ovesta ulos? Irvistän ja vedän oven nopeasti lukkoon.

Pääsin kyllä sitten lähtemään aika nopeasti kun rutiinilla tein lähtöhommat, mutta ei tulisi mieleenkään toimia noin jossain myymälässä.

Ihan loppuun vielä ihmettely koskien sitä, kun  ovessa lukee selkeästi ja isolla että liike menee seitsemältä kiinni ja kun olen laskemassa kassaa, niin tullaan tempomaan ovea , hakkaamaan lasia ja näytetään harvinaisen ärsyyntyneeltä, vaikka liike on selkeästi kiinni ja uskokaa, kyse ei todellakaan ole mistään elintärkeistä tuotteista.

17 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *