Kassatädin salanappi
Olen töissä eräällä pienehköllä liikenneasemalla. Eräs vanhempi rouva tulee kassalle ja laittaa ostoksensa tiskille, piippaan ne normaalisti ja rouva ilmoittaa maksavansa kortilla.
Ensimmäisellä kerralla pin-koodi menee väärin, mutta sanon, että koitetaan vaan uudestaan. Rouva mulkaisee rumasti, vaikka mielestäni olen täysin asiallinen. No toisella kerralla rouva näppäilee uudestaan väärän pin-koodin ja ennen kun edes ehdin avata suutani toteaa rouva kovaan ääneen, että älä paina sitä nappia sieltä kassakoneesta, mikä estää maksutapahtuman, kyllä hän tietää oman pin-koodinsa.
Hämmennyn tästä kommentista aivan täysin ja änkytän jotain, että koittakaa vaan vielä uudestaan. Onnekseni rouva saa tällä kertaa näppäiltyä oikean koodin ja lähtee kassalta kovaäänisesti valittaen, kun nykyajan asiakaspalvelijat ovat niin töykeitä.
Rouvan taakse oli päässyt kertymään vähän jonoa ja onneksi seuraavana kassalle tuli yksi mukava vakkari, joka naureskeli pilke silmäkulmassa, ettei ainakaan heidän kaupan kassoissa ole tätä kyseistä nappia (työskentelee läheisessä kaupassa) ja että voisinko kertoa hänen esimiehelleen mistä näitä nappeja oikein saa. Vastasin, että kerron kyllä kunhan vain löydän sen napin ensin ite…
Omalla kohdalla asiakkaat eivät ole vielä syyttäneet ’napinpainalluksesta’. Asiakkaat kyllä kysyvät tosisaan myyjältä, että ”Mikä siinä meni väärin?” Ilmeisesti kuvittelevat, että myyjä a) näkee mitä asiakas on painanut b) mikä asiakkaan pin-koodi on.
Useimmiten virhe johtuu siitä, että asiakkaat alkavat painaa pin-koodia heti kun ovat valinneet maksuvaihtoehdon; ennen kuin varsinainen maksuruutu on valmis. Tämä johtuu siitä, että vaikka asiakkaat katsovat sirulukijan näyttöä, niin he eivät näe mitä siinä on. Heitä ei häiritse se, että siinä näkyy vain 2 tai 3 tähteä kun painavat vihreää.
On myös niitä, jotka vetävät sen kortin pois heti koodin näppäiltyään. Sitten ihmetellään kun maksu ei mennyt läpi ja alkaa huutaminen ettei hän kahta kertaa ala ostoksiaan maksamaan.
Mulle tuli kassalla joku mummo 150€ ostosten kanssa ja sitten levitti kaikki korttinsa siihen pienelle ”pöydälle” mikä kassoilla on. ”Millä näistä voi maksaa?” Sanoin että juu tuolla pankkikortilla ja lykkäsin sen maksupäätteeseen. Sitten hän vaan seisoo siinä ja sanon että laitas se nelinumeroinen pin-koodi tuohon. ”Joo. joo. Mikäs se semmoinen koodi on, ei oo koskaan tarvinnu semmosta laittaa!” Sitten selitän viiteen kertaan ja vastaus aina ”Joo, joo.” ja edistystä ei tapahdu sitten yhtään. Pin-koodia ei voitu ohittaa koska rouvalla ei henkkareita tietenkään ollu mukana mutta onneks pussista löyty vähintään 500€ käteistä. Huhhuh ja oli vielä perjantaipäivä ja ruuhkaa aivan järjettömästi. ”Mutta en oo koskaan sitä pin-koodia joutunut laittamaan! Ihmeellisiä nää nykyajan hommat!!”
Kerran mulla tuli asiakas maksamaan ostoksiaan (ne maksoi about 5.40 ja toki olin summan hälle myös sanonut). Asiakas jäi tuijottamaan maksukortinlukijaa, jossa tuo summa myös näkyi ja suuttui minulle kun luuli, että näytöllä näkyi kuinka paljon hänen tilillään oli rahaa. Ei kuulemma kuulu mulle 😀
Tämä tarina on erinomainen esimerkki, että nykymaailmassa merkittävä osa ihmisistä on liian tyhmiä edes niin perustoimintoon kuin kaupassakäymiseen. Sitten vielä ihmetellään, miksi nämä tyypit eivät ole töissä ja miksi he eivät saa töitä.