Kirkollista aasiakastoimintaa

Olen nyt muutamana kesänä ollut oppaana eräässä erittäin suositussa tiekirkossa. Hommiini kuuluu pääsijaisesti opastaminen, ja toissijaisesti suntion auttaminen. Kyseinen työ on erittäin mukavaa, ja siellä tapaa paljon ihania ihmisiä, mutta sitten tulee toisaalta näitä kunnon aasiakastyyppejä vastaan…

 

1. Lapsenlikkaa vailla

Kyseisessä tiekirkossa on lapsia varten leikkipiste, missä voi piirtää, lukea kirjoja ja leikkiä. Sattumoisin se on melkein oppaan pöydän vieressä  Joidenkin vanhempien mielestä tämä tarkoittaa, että jos he parkkeevat lapsensa siihen, se on minun hommani vahtia heitä. Sitten, kun minun pitää mennä hakemaan lisää infolappuja tai pitää opastettu kierros tai kirjaimellisesti tehdä mitään, minkä takia en ole pöytäni vieressä, olen näiden vanhempien silmissä vastuuton ja asetin heidän rakkaan Pirjoliisansa erittäin suureen vaaraan.

Eräänä sunnuntaina joku vanhempi ajatteli, että voi hyvin jättää selkeästi ei-neurotyypillisen lapsensa “leikkimään” ja mennä itse eturiviin istumaan. Koko jumalanpalveluksen ajan poika siis “leikki”, eli yritti heittää ja tuhota kaiken mahdollisen leikkipaikalla. Tähän kuuluivat matto, kirjat, tuolit, paperit, keinuhevonen ja kaikki muu, jos se ei ollut naulattu kiinni. Vanhempi ei sitten tietenkään tehnyt yhtään mitään Mikkopetterin hillitsemiseksi, vaan se olin minä, joka joutui ilmasta nappaamaan heitettyjä tavaroita, että edes joku saisi kuunnella viikottaista papin saarnaansa rauhassa.

 

2. Besserwisserit

Jos tehtävänä on opastaa ihmisiä, silloin pitää tietää erittäin monesta asiasta ainakin vähän, mutta mielellään paljon. Ja voisin sanoa pienellä ylpeydellä, että näin onkin. Mutta aika usein tulee vastaan – yleisimmin keski-ikäisiä miehiä – jotka eivät millään voi luottaa siihen, mitä minä sanon. Jos kerron kirkon olevan Y-vuotta vanha, niin “eijejei, se ei ole mahdollista, koska kumminserkunkaimankoiranentinenomistaja sanoi, että täällä oli kirkko jo vuonna Z!”

Niin olikin, mutta oliko se juuri tämä kirkko? Ei, mutta asiasta saa silti vängätä varttitunnin.

Pahin on kuitenkin se, jos nämä ihmiset haluavat tietää jotakin erittäin tarkkoja asioita ihan vain sillä, että kalastelevat josko en tiedä jostakin asiasta täydellisesti. Sitten, jos he kuulevat äänestäni yhtään epävarmuutta tai joudun miettimään kahta sekunttia pitempään, he hyökkäävät kuin hyeenat ja alkavat pommittamaan vielä tarkempia ja vielä vaikeampia kysymyksiä samasta aiheesta. Sitten tuhahdellaan kovaan ääneen, kun en osannut heti kertoa ikkunamaalausten kemiallista kaavaa tai kirkon rännien viisivuotissuunnitelmaa.

 

3. Synnittömät

Ei ole yllätys, että kirkoissa käy paljon uskonnollista väkeä. Tämä ei minua haittaa, ja osasin siihen varautua jo etukäteen, vaikka itse olenkin kirkossa töissä lähinnä sen takia, että opastustyö sopii opintoihini hyvin. Enemmän ärsyttävät nämä tapaukset, joissa he kokevat olevansa niin hyviä kristittyjä, että voivat haukkua kaikkia muita.

Yksi valitettava vakioaasiakas on eläkeikäinen nainen, joka on valmis vastustamaan erittäin äänekkäästi kaikkea, minkä kokee olevan uskoaan vastaan. Esimerkiksi tasaisin väliajoin hän käy puhaltamassa lähetyskynttilät – mitkä joku on sytyttänyt vaikkapa edesmennen omaisensa muistoksi – sammuksiin. Hän on lisäksi huutanut naama punaisena vihkiharjoitusta pitävälle papille, että “KIRKOSSA EI SITTEN SAA SUUDELLA EIKÄ SÄNKYYN SAA MENNÄ VAIKKA OLISI NAIMISISSA ENNEN KUIN SEURAAVAN PYHÄPÄIVÄN JÄLKEEEEEN!!!!!”

 

4. “Uskostaan” puhuvat

On hyvin eri asia kiittää Jumalaansa, kun aurinko paistaa tai vaatia opasta kertomaan, mitkä kohdat Raamatusta tukevat aasiakkaan omia mielipiteitä. Toinen näistä on hyvinkin hyväksyttyä kirkossa ja toinen saa asiakaspalvelijan kiemurtelemaan kiusallisena.

Eräs toinen vakioaasiakas tulee “parhaimmillaan” kerran viikossa ja pahimmillaan joka päivä jutellakseen erilaisista poliittisista mielipiteistään, ja miten hänen mielestään mikäkin osa Raamatusta näitä tukee. Samalla hän vaatii, että minun pitäisi paljastaa hänelle omat mielipiteeni näistä asioista. Kyllä, olen ehkä kirkossa, mutta se ei kuulu aasiakkaalle pätkääkään, ketä minä viime vaaleissa äänestin ja miksi. Varsinkin, kun ympärillä on paljon muitakin – ja paljon mukavampia – asiakkaita. Lisäksi hänestä minun pitäisi kuluttaa tunti päivästäni tähän ja jäädä tarvittaessa ylitöihin ihan vain jutellakseni. Juu, jospa en.

 

5. Kielitaidottomat

Jos et osaa englantia, se on ihan okei. Hyvinkin paljon asioita saa perille elekielellä ja muutamalla samankuuloisella, vaikkakin vieraskielisellä, sanalla. Harvoin tulee mitään ongelmia, mitä ei näillä ratkaistaisi. Lisäksi meillä on kirjoitettu infolappuja 11 eri kielellä, eli jos jotain haluaa tietää kirkosta tarkemmin, se luultavasti löytyy siitä.

Ärsyttävämpiä ovat nämä aasiakkaat joiden mielestä oppaan pitäisi osata englannin, suomen ja ruotsin lisäksi saksaa, ranskaa, puolaa, swahilia, klingonia ja kaikkea mahdollista. Monet – useimmiten saksalaiset – ovat sitten henkilökohtaisesti loukkaantuneita, kun minun on pakko sanoa heille, etten ymmärrä. Tai sitten he toistavat asiansa ensin kovempaan ääneen saksaksi, ja sitten vasta loukkaantuvat.

Mielenkiintoista on kuitenkin ruotsinkielisten käytös. Infolaput on kirkossamme kaksipuolisissa telineissä, mihin yhteen niitä mahtuu kuudella kielellä. Kerralla yhdestä suunnasta näkee siis 3 kieltä per teline. Ruotsinkielinen teksti on keskimmäisessä telineessä niin, ettei sitä heti näe, kun kävelee ovesta sisään. Ruotsalaisten ratkaisu tähän on tuijottaa hetki ensimmäisen telineen toista puolta (jossa on englanti, puola ja espanja), kommentoida omalle porukalleen kovaan ääneen ruotsiksi, ettei heille ole mitään, astella syvemmälle kirkkoon ja valittaa asiasta edelleen. Ilmeisesti he olettavat, etten ymmärrä tai sitten he eivät vain halua asiasta vahingossakaan kysyä minulta. Pitkin hampain palatessaan he sitten ottavat englanniksi olevan lapun, ellen ehdi väliin tarjoamaan samaa ruotsiksi ennen kuin he harppovat ulos.

 

6. Juopot

Kun kirkko on auki, sinne ei ole pääsymaksua ja kuka tahansa voi tulla sisään. Yllättävän moni näistä henkilöistä on ajatellut, että kyllä, ympäripäissään olisi hyvä mennä kirkkoon.

Sen sijaan, että rapajuopot vain kävisivät itkemässä hetken – mitä tapahtuu kohtuullisen paljon – he aiheuttavat suurta häiriöitä. Erään kerran yksi näistä juopoista halusi välttämättä, että tulen alttarille kuuntelemaan hänen jorinoitaan, ja kun yritin kieltäytyä kohteliaasti, hän retuutti minut sinne kädestä pitäen. Jouduin kuuntemaan tätä pelonsekaisena monta tuskallista minuuttia, ennen kuin pääsin pakenemaan vessaan turvaan. Kun sain hälytettyä apua, hän oli jo ehtinyt häipyä.

Toisen kerran eri juoppo kerjäsi rahaa. Minulla ei ole rahaa kirkkosalissa mukana – enkä olisi sitä edes antanut vaikka olisi ollut – joten jouduin “valitettavasti” kieltäytymään. Tämän takia minua haukuttiin kaikesta mahdollisesta Saatanan kätyristä ihan perinteiseen katuh*oraan, minkä jälkeen aasiakas totesi varsin epäystävällisesti, että “MINULLA ON NYRKKI, ENKÄ PELKÄÄ KÄYTTÄÄ SITÄ!!!”. Onneksi hän lähti heti sen sanottuaan.

 

7. “Kai tänne nyt saa mennä…”

Vaikka kirkkosaliin pääsee, silti ihan kaikkialle ei saa mennä. Nämä paikat on useimmiten estetty sellaisella narulla, jonka siirtäminen pois tieltä on aika helppoa, mutta jonka valtaosa ymmärtää, että niillä on jokin syy. Valtaosa, vaan ei kaikki.

Yksi tälläinen kielletty paikka on kirkon kellotorni. Portaat torniin ovat nähtävillä eteisessä, mutta ne ovat selkeästi estetty siten, ettei sinne saa mennä. Silti turhan usein huomaa ohikulkiessaan, että joku on siirtänyt narun paikaltaan, eli joku on sujahtanut torniin. Minä en voi jättää kirkkosalia vartioimatta, mutta toisaalta siinäpä huutelet, että teinit, vieraskieliset turistit tai kuka ikinä onkaan sinne mennyt, tulee alas. Erään kerran, kun sain kiinni kaksi esiteiniä, jotka olivat menossa kirkontorniin, vaikka olin erikseen sen kieltänyt, kun he siitä kysyivät, seurasi suurinpiirtein seuraavanlainen keskustelu:

(M = minä, A1/A2 = aasikas 1&2)

M: Enkö minä sanonut, ettei sinne saa mennä?

A1: No joo, mutta ku ei me keksitty mitään syytä että miksei.

A2: Joo, ku me vaa katottii. Ei se oo ees vaarallista…

M: Oikeastaan se on erittäin vaarallista. Portaat itsessään ovat melkein 150 vuotta vanhat ja todella kapeat, mutta minkä lisäksi jos huipulla on kun kirkonkellot soivat, niin siitä voi lähteä kuulo. *katsoo kelloa* Ja kellot soivat seuraavan kerran noin kymmenen minuutin kuluttua, että olkaa hyvä vain.

A1 + A2: … täh?!

M: Eipä sillä, että kuulo olisi teillä kovassa käytössä muutenkaan.

—–

Mutta siis yleisesti oppaana oleminen on erittäin mahtavaa puuhaa! Kiinnostaisi vaan tietää, onko museoissakin yhtä urpoa porukkaa…

Kirjoita kommentti

1 Kommentti artikkelissa "Kirkollista aasiakastoimintaa"

avatar
Järjestä:   uusin | vanhin | eniten ääniä
Kellomies
Vieras

Olen itse töissä kelloliikkeessä, ja tietyssä mielessä olen huomannut vastaavaa. Kellon paristoja on varmaankin lähemmäs 80 erilaista mallia, ellei enemmänkin. Asiakas haluaa ostaa pelkän pariston. “Se on sellainen tosi pieni ja pyöreä” 🙂

wpDiscuz