Kuuntele nyt jo

Tapahtui vaimolleni ja minulle eräässä askartelutarvikkeita myyvän ketjun liikkeessä. Olimme kyseisessä liikkeessä leikkaamassa kartonkeja häissämme käytettäviin pieniin karkkiaskeihin. Kyseinen liike siis vuokraa välineitä tuntihinnalla ja saat itse tehdä ostamistasi materiaaleista tarvittavat paikan päällä. Meidän tapauksessa vuokrasimme sapluunan, jolla saa leikattua kartongeista pieniä laatikon aihioita.

No, siinä hiki päässä pakerrettiin, jotta saadaan tehtyä varatussa ajassa hommat, ettei tarvitse maksaa lisätunnista. Siinä kesken kaiken meitä lähestyy noin keski-iän paikkeilla oleva naikkonen ja kysyy minulta jonkun tuotteen paikkaa. Vastaan jossain määrin kohteliaasti (oli kiire, hiki, yms.) etten tiedä, en ole täällä töissä. Sanottakoon tähän väliin, että olimme normi vaatteissa, ulkovaatteet pöydän toisella laidalla ja reput lattialla pöydän vieressä, eli merkkejä oli kyllä ilmassa, ettemme kuulu kalustoon.
No ei siinä mitään, virheitä sallittakoon kaikille, paitsi tämä täti ei tietenkään osaa tai halua kuunnella, saati sisäistää viestiä, vaan uusii kysymyksen hieman tympääntyneeseen sävyyn kuorrutettuna kommenteilla että pitäisi minun nyt vähän ehtiä häntä auttamaan. Vastaan itsekin vähän penseämpään sävyyn etten todellakaan ole täällä töissä, eli en tiedä missä rouvan haluama tavara majailee.

Rouva tähän toteaa, että pitäisi maksavaa asiakasta nyt pystyä neuvomaan ja ottaa äänensävyn melkein kuin lapselle puhuisi, että nyt minun tulee lopettaa mitä olen tekemässä ja tulla auttamaan häntä kuten kuuluu. Vastaan etten edelleenkään ole henkilökuntaa ja että rouvan tulisi kääntyä jonkun työntekijän puoleen asiansa kanssa.

No, rouva hieman suutahtaa, sanoo pari painokelvotonta sanaa ja menee kassalla olevan myyjän luokse ja toteaa ykskantaan että haluaa tavata vastaavan, sen suurempia selittelemättä syytä. (Kassa oli noin 2 metrin päässä, ja rouvan äänenkäyttö kohdallaan joten kuulin keskustelun hyvinkin) Liikkeen vastaava myyjä tms. saapuu kassalle ihmettelemään kalapaliikkia, ja rouva tulee vastaavan kera luoksemme pirullinen ilme naamallaan ja alkaa sättiä meitä osaamattomiksi, saamattomiksi ja ties miksi, sekä paasaa suureen ääneen kuinka näin huonot työntekijät tulee välittömästi erottaa. Meuhkaamisen lomassa mulkoilemme vaimoni kanssa vuoroin toisiamme ja vuoroin tätä tätiä epäuskon vallassa, emmekä oikein pysty peittelemään huvittuneisuutta ja naurun purskahduksia, mikä tietenkin vain lisää asiakkaan pyhää vihaa meitä kohtaan.

Vastaava myyjä yrittää selittää samaa mitä itsekin olin yrittänyt sanoa, eli emme ole täällä töissä, vaan olemme vuokranneet pöydän tarpeitamme varten. Eihän se tietenkään meinaa mennä jakeluun, vaan aasi on päättänyt että olemme täällä töissä, piste.

Viimein, useiden selittelyjen jälkeen rouvalle valkenee kuin salama kirkkaalta taivaalta mitä hänelle on yritetty sanoa. Valaistumisen huomaa aasin naamalta siitä, että tämä menee lähes lakanan valkoiseksi. Möykkääminen loppuu kuin seinään ja tätä seuraa hetken täydellinen hiljaisuus. Hiljaisuutta sävyttää helakka puna joka nyt nousee tätykän kasvoille. Rouva katsoo parhaaksi liueta paikalta mahdollisimman ripeästi. Hän kääntyy kannoillaan sanomatta enää sanaakaan ja painelee, naama nyt jo helakan punaisena, ulos ovesta ja katoaa kadun vilinään. Hänen peräänsä jää suu auki katsomaan minä, vaimoni, myymälän vastaava, kassa sekä suurin osa liikkeen muista asiakkaista.

Järkytyksestä toivuttuaan myymälän vastaava pyytää meiltä huvittuneena anteeksi tapahtunutta ja antaa meille lisäaikaa töitämme varten.

10 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *