Lounasravintolan arki

Työskentelen pienessä lounaskahvilassa, asiakkaamme ovat pääosin sellaisia, jotka käyvät joka päivä ympärillä olevista yrityksistä. Tämä vuodatus ei koske ketään yksittäistä aasia, vaan ihmettelen joidenkin tarvetta tehdä kiusaa asiakaspalvelijoille. Viime aikoina olen törmännyt usein aika huvittavaankin kiusantekoon: merkitsemme lounasaikana ruokien päällä olevat kannet kirjoittamalla mitä juuri siinä astiassa on, jollekin on suurtakin hupia siirrellä kansien paikkaa, kun emme muka huomaa ja nopeasti liuetaan paikalta, kun näemme tapauksen ja menemme korjaamaan “vahingon”.

Tämähän ei ole pahakaan verrattuna seuraavaan: Meilä on pöydissä pieniä koristemaljakoita joiden sisällä koristekiviä, jonkun mielestä kahvi ei tainnut olla kovin hyvää joten pakkohan se oli kaataa siihen maljakkoon. En ensin huomannut mitään, koska kivet olivat muutenkin tummia, hajua ihmettelin pari päivää, kun ei haihtunut vaikka miten ympäristöä tutkittiin ja siivottiin, sitten eräänä kauniina päivänä hajun lähde löytyi. Siitä saakka olemme joka päivä tarkistaneet maljakot.

Voi olla myös silkkaa ajattelemattomuutta, koska löydämme liiankin usien pureskeltuja purukumeja läntättynä tarjottimien, pöytien ja tuolien alle. Kysyn vain, että mitähän näillä tyypeillä liikkuu päässään, kun vasiten tuottavat lisää työtä?

10 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *