Lukuvirhe maksupäätteessä
Sirullinen maksukortti on ollut ihan älyttömän kauan käytössä ja lähes jokainen sen haltija osaa sitä käyttää – ainakin tiettyyn pisteeseen. Pankeissa tosin voisivat vielä jonkin verran opastaa sen käyttöä, koska kassalla työskennellessä saa päivittäin ohjeistaa hätääntyneitä asiakkaita.
Maksupääte ei haista tai aisti onko tililläsi katetta jos et ole vielä näpytellyt PIN-koodiasi. Joten jos se maksupääte ei syystä tai toisesta lue ensimmäisellä yrittämällä korttiasi, älä hätäänny. Emme pidä sinua rahattomana.
Kun kassa pyytää, että ottaisitko kortin pois, sitä ei tarvitse pienen kylän raivolla riuhtoa laitteesta pois ja takaisin. Maksutapahtuma pitää hylätä kassan puolelta ja siinä joskus kestää sen jokusen sekunin verran. Tapahtuman uudelleenvienti kestänee myös pari sekuntia, mutta mikäli temmot sitä korttia edestakaisin laitteeseen ja pois, todennäköisesti myös katkaiset juuri uudelleen aloitetun maksutapahtuman. Se näet katkeaa, jos kortti vedetään ennen aikojaan ulos…
”Voit vaikka pyyhkäistä sitä sirua siitä kortista” tarkoittaa, että nimenomaan sitä sirua hieman pyyhkäiset vaikka hihaasi tai mihin hyvänsä. Se ei tarkoita, että hinkkaa sitä mustaa raitaa kortin kääntöpuolelta hirveällä raivolla – sitä ei tänä päivänä käytetä kortin lukemiseen.
Ota kassan ohjeet vastaan ja pyydettäessä anna kortti kassalle. Emme varasta sitä tai sen tietoja, vaan pyrimme saamaan kortin toimimaan. Joskus me vain satumme tietämään korteista enemmän tai olemme oppineet jo vähän ymmärtämään näiden ihmeellisten sirukorttien sielunelämää.
Kurjan moni asiakas pitää maksupääteongelmia hävettävinä, vaikka hyvin harvoin se loppujen lopuksi on asiakkaan vika. Mutta ei se kassalla olevan työntekijänkään vika ole, joskus teknologia vain kompuroi omiin jalkoihinsa.
🙂
”Miten tää etukortti nyt luettiin?!”
Eli sen magneettijuovan höyläät sieltä koneen reunasta, magneettijuova konetta kohti.
”Aha. Nää kaikki koneet kun on niin erilaisia!”
”Tää sanoo että poista kortti?”
Juu siinä tapauksessa poista kortti.
”Nyt tää sanoo taas että syötä kortti?!”
Niin, nyt voit sitten syöttää sen kortin uudelleen…
”Mihinkäs tää sirukortti nyt syötetään, kun nää kaikki koneet on niin erilaisia ja kaikissa laitetaan kortti eri suunnasta!”
”Oho, meni kortti väärin päin, KUN NÄISSÄ KORTEISSA ON SIRUT AINA ERI PAIKOISSA!!”
…Niin. Itse kun olen kaupoissa asioinut, niin varmaan jopa kaikissa kaupoissa se magneettijuovan ura on koneen oikealla puolella. Kaikissa koneissa etukortti luetaan samoin päin; juova konetta kohti. Sirukortteja taas joutuu syöttämään yleensä kahdesta suunnasta; joko koneen päältä tai alhaalta. Ja se siru on tietääkseni kaikissa korteissa samassa kohtaa…. Myyjä myös harvoin pystyy vaikuttamaan kortinlukijan sielunelämään; raivoat ihan turhaan myyjälle jos se kone ei tunnistanut bonuskorttiasi ekalla yrityksellä, myyjä ei päätä milloin kone pyytää pinkoodia. Seuraa niitä koneen kertomia ohjeita, sillä päästään jo pitkälle..
Kylläpä helpotti 😀
Eniten vaan häiritsee nykyään pins-kortti! Se on kokonaan musta ja mattapintainen niin mistä siitä voi tietää sen mustan raidan paikan muuten kaikki edelliset ovat aika itsestäänselvyyksiä
Jälleen kerran täytyy toitottaa sanaa lukutaito. On se kumma kun jos jokin menee vähänkin vikaan, niin alkaa tämä paniikkikohtaus-sydärireaktio. RAUHOITTUKAA ja SEURATKAA niitä näytön ohjeita! Te ette siihen kuole!
Mulla on ihan diagnisoitu paniikkihäiriö. Jos tälläsiä ”tapahtuma hylätty” juttuja tulee, kyllä siinä se paniilki iskee. Ja se iskee ihan kunnolla, muutenkin tuo kaupassakäynti on yksi haastavampia asioita minulle. Että sori, siinä tulee aina hätiköityä ja kiroiltuakin.
Yksi suuri ongelmahan on se, ettei näytön ohjeisiin voi aina luottaa. On tullut itsellä vastaan tilanne, että pääte sanoi ”Poista kortti”, poistin kortin, ja tapahtuma keskeytyi koska poistin kortin liian aikaisin. Ja vielä ihan tänä vuonna tuli vastaan, että pääte kehottaa vain poistamaan kortin ja myyjä kehottaa syöttämään kortin koska pääte puhuu omiaan.
Saanen kysyä millainen pulju kyseessä?
Ensimmäisessä tapauksessa keltainen F-kirjaimella alkava ulkomaiseen valuuttaan erikoistunut pulju, ja jälkimmäisessä K-kauppa, jossa käytössä se nykyisin kaikkein yleisin harmaa korttipääte.
”Yksi suuri ongelmahan on se, ettei näytön ohjeisiin voi aina luottaa.”
Apua, onpa suuri ongelma jos sinulla on jopa kaksi kertaa tapahtunut jotain tällaista. Maksupäätteetkin ovat vain laitteita ja joskus niissäkin saattaa olla häiriöitä/viiveitä tms.
Kaikki skenaariot missä asiakas syöttää/poistaa kortin tai tekee jotain muuta ”liian aikaisin” ovat kyllä päätteen käyttöliittymäsuunnittelun heikkoutta eikä niinkään aasiutta. Jossain on vikaa, jos korttia ei voi kansakoulupohjalta käyttää vaan sen käyttö vaatii asiakkaallekin erityisen koulutuksen.
Se, että maksutapahtuma keskeytyy jos kortti vedetään pois ei ole mikään suunnitteluvirhe vaan se on turvallisuusominaisuus.
Enkä usko että sirukorttien käyttö onnistuisi keneltäkään kansakoulupohjalta, kansakoulujen olemassaolon aikoihin ei tainnut muista maksutavoista olla vielä tietoakaan.
Tai jos vain seuraisi sen maksupäätteen ohjeita. Et sä tietokonettakaan sammuta heti jos se jotain salasanaa sinulta pyytää, vaan katsot että jahas, se pyytää salasanaa. Tämän jälkeen oletettavasti kirjoitat sinne sen salasanan ja pääset jatkamaan mitä olitkaan tekemässä. Ei se vaikeaa ole.
Siis TÄMÄ! Kassatyöntekijänä samaistun niin paljon. Ymmärrän oikein hyvin että pankkikortin käyttäminen voi olla vanhemmalle väelle jännittävää, joten minä ainakin neuvon koko ajan vieressä, jos huomaan maksajan olevan epävarma. Ärsyttävää on lähinnä se, että kun olen neuvonut vaikka ”keltaisesta näppäimestä voitte ottaa väärin menneen numeron pois” niin asiakas siitä huolimatta kiskoo paniikissa kortin ulos koneesta ”ettei vaan kaikki rahat mene ja rosvot ryövää!” Tämän jälkeen saankin sitten hyvittää kassatapahtumaa ja yrittää saada parhaassa tapauksessa täysin jumiin menneen kassaohjelman toimimaan samalla kun kiireinen asiakas huokailee nyrpeänä vieressä.
Lähimaksun tullessa en alkuun tajunnut, kun maksupääte ilmoitti tapahtuman hylätyksi. Eipä myyjätkään, mutta onneksi jo nykyään kaikki tietävät, että pääte halusi vain pin-koodin. Sen ilmoituksen koodaaminen taisi olla jollekin liian vaikeaa…
Tämä! Itse olen joskus joutunut kääntymään kassalta viemään ostoksia takaisin, kun kassa ja kone ovat lähimaksun yhteydessä ilmoittaneet, ettei maksu onnistu. Koska maksan ruokaostokset taloutemme yhteiseltä ruokatililtä, jonka saldosta ei ole aina tietoa, olen sitten vain kuvitellut, ettei katetta ole. Yleensä mukana on tietenkin oman tilini kortti, jolta voi maksaa, mutta aina ei näin ole. Eikä saldoa viitsi alkaa tarkistelemaan puhelimesta siinä kassalla seisoessakaan. Nykyisin olen itse oppinut ehdottamaan, että kyse taitaa olla pin-koodin tarpeesta, mutta harvemmin tulee vastaan kassaa, joka itse tietäisi tämän asian. Ihan ymmärrettävää, ei siinä mitään, mutta ärsyttävää, kun ei tavallinen tallaajakaan näitä asioita aina tiedä. Maksupäätteisiin saisi kyllä tuossa tilanteessa tulla jokin ”varmista pin-koodilla” tms. viesti, ei ilmoitus maksutapahtuman epäonnistumisesta
Välillä aina mietin että repiikö ihmiset puhelimistaankin sim kortin irti joka kerta kun puhelin kysyy pin koodia , piirto kuviota ; sormenjälki tunnistusta tai jos jokin ohjelma tai nettisivu ei heti toimi ? Ihan sama mitä kassalla tapahtuu kortti maksuun liittyen niin se kortti revitään raivolla irti maksupäätteestä. Se maksupääte kyllä kertoo kassatädin lisäksi mitä kuuluu tehdä ! Kun pin koodi menee väärin niin sen sijaan että kuunneltaisiin tai luettaisiin ohje että 1 nappia painamalla sen voi syöttää uudelleen se kortti revitään koneesta. Sitten tuhahdellaan ja valitetaan kun kestää. Juu’u kyllä siinä nyt hetki menee kun kone tajuaa että maksu on keskeytetty ja minä laitan uudestaan kortti maksun päälle.