Monen alan osaaja

Olen ollut töissä kahvilassa, joka on ison tavaratalon yhteydessä toimiva. Olin juuri sulkenut kahvilan ja muistin, että olisin illalla menossa kaverini syntymäpäiviä viettämään, eikä minulla ollut mitään vietävää.

Siispä kipaisin kaupan puolelle hakemaan kukkapuskan ja elokuvan, josta tiesin kaverini pitävän.

Kaupan henkilökunnalla oli tummansiniset housut, sinertävä paita ja punainen liivi päällään. Itselläni taas oli ruskea hame, ruskea esiliina, kirkkaan vihreä paita ja samaa sävyä oleva huivi. Erotuin siis kaupan työntekijöistä ja vielä kaiken lisäksi rinnuksissani oli lappu, jossa luki minun ja kahvilan nimi, sekä esiliinaan oli painettu isolla kahvilan nimi. Siitä huolimatta eräs aasikas päätti pysäyttää minut kaupan puolella.

A: Hei anteeksi, tiedätkö, myydäänkö täällä tällaisia? *nostaa jääkiekkokypärän metallisuojuksen naamani eteen*
M: Öö…joo, kannattaa varmaan käydä tuolla urheiluosaston puolella, joka on tästä oikealle.
A: Joo siellä niitä varmaan on, mutta voitko kattoo vaikka päätteeltä, että myydäänkö teillä ihan tällaisia?
M: En ikävä kyllä ole täällä töissä, olen ihan asiakkaana kuten tekin. Olen tuosta viereisestä kahvilasta. *näytän nimikylttiä rinnuksissa*
A: Ahaa… mutta samaa kauppaahan te olette, että etkö nyt voisi katsoa?
M: Ikävä kyllä minulla ei ole aavistustakaan missä täällä olisi pääte jolla tuon tuotteen voisi katsoa tai miten sitä käytetään. Kysykää vaikka tuolta asiakaspalvelusta.
A: Jo on kumma juttu kun ei voi töitään hoitaa, inhoan tätä kauppaa…

Asiakas jää vielä mutisemaan minun amnmattitaidottomuudestani kun lähden tilanteesta pois kassalle päin. Pahoittelin sitten nauravalle kassalle, että aiheutin heille varmaan turhan valituspalautteen, kun en osannut herraa neuvoa. Miten voi olla niin värisokea ja lukihäiriöinen ettei todellakaan erota minua ja kaupan myyjää toisistaan?

– Neitidonitsi –