”Mulla on kännykässä alennuskoodi”

Tänä päivänä lähes kaikilla liikkeillä ja firmoilla on olemassa jonkinlainen digitaalinen uutiskirje-, asiakasprofiili- tai etukoodisysteemi, joiden myötä asiakkaat saavat mm. kännyköihin ja sähköposteihinsa milloin mitäkin liittymisetua, uskollisuustarjousta, syntymäpäiväalennusta sun muuta, useinmiten jonkinlaisen koodin muodossa joka pitää sitten näyttää kassalla maksutapahtuman yhteydessä.

Melko tavallista on, että asiakas vain pamahtaa kassalle, eikä sano mitään muuta kuin ”mulla on joku koodi”. Sitten hän seisoo siinä tumput suorina ja tuijottaa, eikä tee elettäkään tai sano sanaakaan tarkentaakseen tai edistääkseen asiaansa mitenkään. Tavanomainen keskustelu asiakkaan kanssa menee näin:

Minä: ”Ahaa, minkäslainen koodi?”
Asiakas: ”No semmone. Joku alennuskoodi en mä tiiä.”
Minä: ”Joku etukuponki, vai onko se esimerkiksi jokin kännykkään saatu viesti?”
Asiakas: ”Kännykkään”.
Minä: ”No jos sinulla on se kännykkä ja se viesti siinä niin katsotaanpa.” Asiakas ei reagoi vieläkään, ei ota kännykkää esille, tuijottaa vaan ja toistelee samaa.
Asiakas: ”Sillä koodilla pitäs vissiin saaha jotakin.”
Minä: ”No jos näytät minulle sitä koodia niin tarkistan että mitä se koskee?”
Asiakas: ”Se oli ehkä että -15% jostain.”
Minä: ”Näytätkö minulle sitä viestiä sieltä kännykästä?”
Asiakas: ”Siinä luki että mä saan alennusta.”

Kun asiakas jossain kohtaa viimein vaivautuu kaivamaan kännykän esiin, menee toiset 5 min kun asiakas selaa viestejään tai sähköpostiaan etsien kyseisen alennuskoodin sisältävää ilmoitusta. Toisinaan asiakas myös luulee että riittää kun näen pelkän kännykän olemassaolon, tai pelkän vilauksen hänen saapuneet viestit-kansiostaan, pelkän viestin otsikon, tai edeltävän viestin jossa lukee ”saat seuraavassa viestissä etukoodisi”. Ei riitä. Minä ihan oikeasti tarvitsen sen viestissä olevan nimenomaisen numerokoodin, viivakoodin tai QR-koodin jotta kassakoneen lukija voi sen tunnistaa ja jotta asiakas saa etunsa.

Yleisiä vastauksia ovat myös:

”Mulla ei oo nyt kännykkää mukanaa/se kännykkä on autossa”.
”En mä saa nyt sitä sähköpostia auki mut kai mä saan silti sen tuotteen”.
”No ei mulla oo enää sitä viestiä ku mä poistin sen jo”.
”Mun äidin/kaverin/siskon/naapurin kännykässä oli joku koodi.”
”En mä nyt löydä sitä viestiä mutta jos mä otan sen tuotteen ja tuun näyttämään sen koodin sit ku löydän sen?”
”Etkö sä usko kun mä sanon että mä oon saanu sen viestin kyllä?”

Usein asiakas muistaa vain epämääräisesti saaneensa jonkun koodin sähköpostiinsa ehkä 3 vai oliko se sittenkin 5 kuukautta sitten, ja se ehkä koski tuotetta X, vai olikohan se tuote Y, ja ehkä se koski meidän liikettämme, tai sitten se oli joku ihan muu, ja mitään konkreettista todistetta ei löydy, mutta joku tarjous/alennus/lahjatuote pitäisi kuitenkin sen takia saada nyt heti.

Yleistä on myös muistaa ”jonkun koodin” olemassaolo vasta maksutapahtuman ja pakkaamisen jälkeen ja sitten perutaan ja palautellaan ja uudelleenlyödään tuotteet kassaan, tai sitten asiakas olettaa että tiedän ennalta, että hän on oikeutettu johonkin etuun/alennukseen, vaikka ei ole siitä sanallakaan maininnut tai alennuskoodia näyttänyt. Ihmettelee vain maksun jälkeen kovaan ääneen että ”eikö tämä nyt ollutkaan puoleen hintaan, vaikka mulla on se koodi (siellä kännykässä, joka on pimeänä siellä laukussa)?”
Eikä auta vaikka kaikissa niissä etuviesteissä lukee isolla ”näytä koodi kassalla”.