Naismyyjänä olemisen vaikeus

Olen parikymppinen nuori nainen ja olen työskennellyt huoltoasemalla jo parin vuoden ajan. Eräänä päivänä huoltamollemme saapui mies, joka oli ostanut kahvin sekä itselleen, että kohta saapuvalle kaverilleen. Itse en ollut tuolloin kassalla. Hetken päästä hänen kaverinsa saapuikin, jolloin minä vuorostani olin kassalla.

Minä: Hei!
Aasi: Miksi sä huudat mulle?
M: Anteeksi, en mielestäni huutanut. (ja naurahdin perään..)
A: Tämä kahvi oli jo maksettu.
M: Ahaa, kuka sen maksoi?
A: Tämä kahvi oli jo maksettu!
-Tässä vaiheessa työparini saapuu paikalle, samoin kyseisen aasin kaveri huikkaa kauempaa ja totean, että asia on ok-
A: Minä olen käynyt täällä jo ennen kuin sinä olet edes syntynyt!
M: Niin, mutta en voinut millään tietää kuka kahvin oli maksanut

Aasi kiroilee, haukkuu ja korottaa ääntään. Pysyin itse koko tilanteen ajan rauhallisena.

A: Senkin huora!

Tämä oli mielestäni jo liikaa, joten kutsuimme vartijan joka saikin tovin jutustella kyseisen miehen kanssa, ennen kuin tämä suostui lähtemään.

Lisäksi minusta on ihmeellistä, kuinka useat miesasiakkaat (lähinnä ulkomaalaiset) selvittävät nimeni, numeroni, facebookini.. Kun en vastaa tai sanon, etten ole kiinnostunut, alkaa tyly kohtelu jopa päin naamaa. Olen jopa saanut 48-kiloisena kuulla olevani lihava, läski, isoperseinen, mutta samaan aikaan onpa kommentoitu myös laudaksi. Onneksi en ole näistä kommenteista lannistunut, ne ovat lähinnä kasvattaneet itsevarmuuttani ja kykyä puolstaa itseäni. 🙂

5 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *