Olen näkymätön
Olen 189-senttinen mies, ja painan reilut 90 kiloa. Leveäharteinen ja atleettinen. Silti olen täysin näkymätön.
Asiakaspalvelutehtävässä otan aasiakkaita vastaan, tervehdin heitä ja opastan yrityksemme palveluiden käytössä. Asiakkaat saapuvat yrityksemme tiloihin, tulevat ovesta paikalle -> seison heistä noin kolmen metrin päässä, ja heidän on ohitettava minut reilun metrin päästä. Tervehdin heitä iloisesti yrityksemme vaatteissa – ehkä 5% tervehtii takaisin tai katsoo edes minua kohti.
Tästä tilanteesta saattaa mennä usein jopa monta sekuntia, kun aasiakkaat alkavat pyörimään edestakaisin, kysellen TOISILTAAN että ”missä täällä voi maksaa” ja ”eikö täällä ole henkilökuntaa paikalla”. Olen tässä tilanteessa edelleen yrityksemme vaatteissa, siinä kahden metrin päässä. Usein ainoana ihmisenä tämän asiakkaan (tai asiakaspariskunnan) lisäksi koko näkökentässä.
Miten iso minun pitäisi olla, etten saisi asiakkaiden vankkumatonta vihaa päälleni kun ”en ole paikalla”. Heidän mielestään. Tarkennetaan että aasiakkaamme eivät ole näkövammaisia tai edes huononäköisiä.
Olen itse kaupan kassalla ja osastolla töissä ja kohtaan samanlaisia tilanteita usein. Olen aina ajatellut asian johtuvan minun hobittimaisesta habituksestani mutta kirjoitus avasi silmäni. Usein olen miettinyt että pitäisikö minulla olla jonkinlainen vilkkuvalo päässä tai pitäisikö minun pitää hirveää älämölöä, jotta minut huomattaisiin
Pään yläpuolella iso kyltti missä lukee kissankokoisin kirjaimin ”MYYJÄ” plus vilkkuvalot kyltin reunoissa. Voisi tepsiä tai sitten sekään ei riitä.
Tuttua juttua. Meidän asiakkaillaillamme on myös vaikeuksia löytää koko kassaa tai ymmärtää miten se toimii. ”Myytkö sä tästä tuotteita?” ”Voiko tähän maksaa?” ”Tähänkö voi tulla maksamaan?” ”Missä täällä saa maksaa?” Ilmeisesti tiski, kassakone, hintanäyttö, kortinlukijat ja tiskin takana hymyilevä myyjä eivät vielä riitä visuaaliseksi vinkiksi siitä että tässä tosiaan kuuluu maksaa ne ostoksensa.
Juu tuttua on. Minulla on _erittäin_ näkyvät ja silmiinpistävät työvaatteet ja kuljen työpaikalla kulkukortti kaulassa. Silti myymälässä välillä kuulee noin parin metrin päässä suoraan näköyhteydellä seisovan aasiakkaan ihmettelevän missä kaikki myyjät ovat. Tai toinen on tämä ”ootsä myyjä/ootsä töissä täällä”. Paras kun asiakas kysyy kyseisen kysymyksen juuri silloin kun olen vaikkapa täyttämässä hyllyjä tai seison kassan takana…
Kerran jopa käytiin vastaavanlainen keskustelu kun olin kassan takana juuri palvellut toista asiakasta ja seuraava pyyhältää siihen:
A: Täällä ei ole myyjiä missään!
M: Mitä olisitte etsimässä?
A: No myyjää!
M: Niin no, mitä olette hakemassa niin katsotaan jos voin auttaa
A: NO ETSIN MYYJÄÄ!
M: Minäkin olen tässänäin vapaana että voin kyllä auttaa…mitä olette etsimässä?
A: Ai sä pääset siitä kassalta poiskin?
M: Juu kyllä mä tästä saan lähteä….
Ei hyvää päivää näiden kanssa joskus…
Ei sitä aina voi olla ihan varma kuka on myyjä ja kuka ei. Hyllyttämässä voi olla tavarantoimittajan edustaja, tai nollatuntilainen, joka on töissä vaan hyllyttämässä 15tuntia viikossa. Kaupoissa seisoo tai pyörii nykyään myös henkilökunnan näköisiä puhelinliittymämyyjiä, konsulentteja ja siivoojia. Vanhempi tai kiireinen ihminen jaksa tai edes näe lukea kaikkien haalareiden/työtakkien tekstejä. Tämä siis vastaukseksi kaikille jotka ihmettelevät ”väärille” henkilöille tehtyjä kysymyksiä tai kyselyjä siitä, että oletko myyjä.
Nojoo, on se nyt kuitenkin vähän kummallista olla selkeästi erottuvissa kaupan vaatteissa hyllyttämässä laatikkotolkulla muroja tms ja joku tulee silleen ”hei, oletko töissä täällä?”. En tietenkään, ihan huvikseni vapaa-ajalla tulen tänne laittelemaan näitä tuotteita hyllyyn.
En sano etteikö kannattaisi aina varmistaa jos ei ole ihan varma, mutta kyllä se vähän huvittaa kuitenkin varsinkin jos on liikkeessä missä tosiaan ne työvaatteet käsittää vaikka liivin ja tietynlaisen kauluspaidan plus tietynväriset housut.
Tuo kassalta poistuminen muuten, monissa kaupoissa sitä ei saa tehdä, sen takia se saattaa hämmentää ihmisiä.
Kummallista. Itse olen 160-senttinen 65-kiloinen kamppailija-tyyppinen atleettinen äijänkäppänä, ja työskentelen turvallisuusalalla. Yritän parhaani mukaan vältellä tarkkailutehtävien aikana kaikkia asiakkaita, koska keskittymiseni menee 100% siihen että pidän kohdetta silmällä asiakkaan toivomuksien mukaisesti…
Ja minut kyllä huomataan. Voi että, minut kyllä huomataan! ”Anteeksi voinko kysyä kelloa?” ”Anteeksi missä on jugurtit?” ”Anteeksi tiedätkö miten täältä pääsee helpoiten XXXXkatu 10:neen?” ”Terve, odottelen tässä vaimoa ostoksilta, mitä mies?” ”Kuule, onko sulla älypuhelin? Voitko kattoa mulle tämmöisen jutun netistä…”
Eli: jos haluat tulla huomatuksi, esitä päinvastaista.