Omppuleivoksesta armageddoniin
Olen töissä eräässä ruokakaupassa ja teen päivän aikana töitä eri osastoilla. Joten voisin väittää tietoa piisaavan niin intiimihygienian tuotevalikoimasta gluteenittomiin raakapakasteisiin, mutta välillä kohtaan asiakkaita joille tämäkään ei riitä ellen osaa ennustaa seuraavan viikonlopun säätä tai ole käyttänyt aamuvuoron työaikaani lukemassa hallituksen uusimmista linjauksista.
Vähän aikaa sitten eräs herra syöksyi eteeni kun olin kävelemässä osastojen välillä ja paikkaamassa tauolla olevaa osaston vastaavaa. Tervehdin miestä ja tämä alkoi miltei muristen tivata omenaleivonnaisten perään. Kysyin, tai siis yritin ystävällisesti kysyä tarkoittiko hän paistopisteen tuotteita vai kenties hyllyssä myytäviä herkkuja, mutta mies puoliksi huutaen rähisi päälle kuvaillen kuinka on nauttinut kyseistä leivosta jo vuosia. Yritin uudestaan tiedustella onko kyseinen tuote ollut juuri tämän kaupan valikoimissa ja tulos oli sama. Mies alkoi jopa analysoida älykkyyttäni ja ulkoista olemustani alatyylisesti kun en osannut lukea hänen ajatuksiaan ja/tai taikonut omenaisia torttuja taskustani ukkelin riemuksi.
Kun totesin, että en voi ilman tarkentavia tietoja arvata haluttua tuotetta kaikista maailman elintarvikkeista niin sain vielä pahemmat manaukset niskaani. Toivottavasti herra löytää leivoksensa, sillä tuolla käytöksellä ei piirakkaa ainakaan (aspoilta tai muilta) heru ilman vahvaa päihtymystila.
Omenat on tossa ja jauhot tossa, herra on hyvä ja leipoo itse.
Joo tuo on jotenkin outoa, että tarkentavat kysymykset menevät niin tunteisiin joillakin. Asiakas kyselee ihan vaikka pinaattikeittoa, tottakai se itselläni on ihan luonnollista, että ensimmäisenä tiedustelen onko kyseessä pakastekuutio tai valmis eines (ne yleisimmät ja sitten vähän vähemmän yleisinä on myös jauhe johon lisätään vesi ja jopa säilykehyllyssä olevaan valmispussikeittoon olen törmännyt ). Sitten ihmetellään, kun ”se mikä se nyt yleensä on se pinaattikeitto” ei nyt ihan vielä asiaa täysin selvennä ja jos sitten ei irtoa enempää infoa, ohjaan vaikka eineshyllylle, niin sieltä tulee sitten jo kipakka ”en minä nyt tätä tarkoittanut, vaan sitä semmoista pakastettua”.
Mä voin analysoida tätä miestä sen verran että ei itekkään ole älykkäimmästä päästä jos ei tajua että myyjillä ei ole kristallipalloa. 😀
Kuinka kännissä aspan pitää olla että palvelua voi antaa hankalalle asiakkaalle?
Kuulostaa suorastaan dementian ensioireilta. Kun ei muisteta, niin se turhauttaa ja siksi saadaan pieniä raivokohtauksia, jolla koitetaan saada leimattua oma muistin pätkiminen toisten syyksi.