Passikuvaamisen iloja

Passikuvan otattaminen on asia, mikä kansalaisella täytyy tehdä harvoin, nykyisin vain viiden vuoden välein. On ihan ymmärrettävää, että tilanne on asiakkaalle aina melko uusi ja joillekin myös ahdistava, suomalainen Pirjoraijaleena kun harvemmin viihtyy kameran edessä, vieläpä kohtisuorassa katsekontaktissa kameraan. Vaikka tilanne onkin jokaiselle asiakkaalle aina uusi ja yhtä ihmeellinen, se ei meille kuvaajille sitä valitettavasti ole. Purankin tähän sydämeltäni asioita, mitkä saavat varmasti monella passikuvaajalla hiukset harmaantumaan ja pulssin nousemaan lähes päivittäin. Ottakaa opiksenne ja säästäkää meidän raukkojen hermoja!

Silmälasit.
“Ei voi olla totta! Pitääkö ne todellakin ottaa pois päästä? Minulla oli kyllä lasit siinä edellisessä kymmenen vuoden passissakin! Eihän minua kukaan tunnista ilman niitä!” Kyllä ne nyt kiltisti kannattaa ottaa pois, koska säännöt tiukentuvat vuosi vuodelta. Ketään, kuka passiasi katsoo neljän sekunnin ajan lentokentällä, ei kiinnosta miltä näytät lasit päässä tai ilman. Ja lasit voi AINA ottaa päästä pois jos rajalla tuleekin kinkkinen tilanne kun kasvojasi verrataan kuvaasi. Et ole syntynyt lasit päässä. Ne eivät valitettavasti kuulu naamaasi.

Hauskat letkautukset.
“Hehheh, näytän ihan vankikarkurilta” *Arvioiva katse kuvaajaan päin, olikohan se sen mielestä hauska?*. Lause saattaa sinusta olla ihan letkeä, mutta arvaapa mitä me mietimme, kun kuulemme saman lauseen joka toisen aasiakkaan suusta kymmeniä kertoja päivässä? Siinä ei välttämättä jaksa enää revetä mehevään nauruun.
“Tästä naamasta tarvitsisi passikuvan, mutta meneeköhän teidän kameranne rikki? Hehheh.”
“Ei tästä naamasta parempaakaan saa.” Ei niin.

Ohjeiden noudattamatta jättäminen.
Joillekin on käsittämättömän vaikeaa istua kohtisuorassa kameraa kohti (ei, nykyään ei enää voi istua vinottain pää kallellaan kuten ehkä 20 vuotta sitten). Vaikka aasiakasta ohjeistaisi parikin kertaa istumaan suoraan kameraan päin, alkavat jotkut “huomaamatta” hivuttamaan itseään tuolilla sivuttain ja kääntämään parempaa puoltaan kameralle. Myöskään sellainen kuva ei varmasti mene läpi, missä käännät päätäsi ja katsettasi 45 astetta sivulle. Aiheutat itsellesi vain turhia juoksuaskelia, kun sinut käännytetään poliisiasemalta takaisin otattamaan uusi kuva.

Kuvaajan kuvaustaitojen epäileminen.
Meillä on tapana näyttää kameran ruudulta aasiakkaalle omaa kuvaansa, ja siten tavallaan pyytää siitä hyväksyntä. “Eikös tuo ole aika kaukaa otettu, minusta kasvojen pitäisi olla lähempänä.” Kuvahan ei tosiaan tulostu suoraan siitä kamerasta, se käytetään vielä kuvankäsittelyohjelman läpi. “Oletko nyt aivan varma että värillinen kuva käy passiin?” Onhan tässä tosiaan muutamien tuhansien passikuvien ottamisen jälkeen hieman epävarma olo, koitetaanpa jos se silti sattuisi menemään värillisenä näin 2010-luvulla poliisilta läpi.
Olen nuorena naisihmisenä tällä alalla, ja erittäin usein saan jo, varsinkin vanhempien miesaasiakkaiden astuessa ovesta sisään, vienon hymyilevän katseen, joka kertoo selkeästi
epäileväisyydestä taitojani kohtaan. Eihän tällainen tyttönen voi tietenkään osata ottaa passikuvia/varsinkaan tietää millaisia niiden pitää olla. Yleensä juuri nämä aasiakkaat ovat niitä, jotka kyseenalaistavat taitoja tyhmillä kysymyksillä.

Ymmärtämättömyys.
Poliisi suosittelee kuvan lähettämistä nykyisin sähköisenä suoraan heille, kävitpä poliisiasemalla tekemässä hakemuksen tai teitpä sen kotona netissä. Meidän nimeltä mainitsemattomassa kuvaamossamme kuvattava asiakas täyttää pari tietoansa pienelle paperilapulle, jonka alareunassa kehotetaan lukemaan alta muutama ytimekäs lause, mm. että kuva lähtee suoraan Poliisille ja että asiakas saa hetken päästä kännykkäänsä oman sähköisen kuvatunnuksensa. Tässä lienee jotain ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää, koska lähes j-o-k-a-i-n-e-n kysyy lähtiessään: “Lähteekös tämä kuva nyt sitten sinne poliisille ja mistä saan sen kuvatunnuksen?” Selitäppä siinä nuo asiat vielä lopuksi jokaiselle aasiakkalle. Vaikuttaa jo lähes siltä, että koko Suomen kansa kannattaisi ehkä lähettää jonkinlaiselle luetunymmärtämiskurssille.

Jos siis passisi on vanhenemassa, tarvitset siihen kuvan ja käyt kuvattavana, käyttäydy mahdollisimman neutraalisti ja ripeästi (takanasi on todennäköisesti jo pari muuta passikuva-aasiakasta odottamassa). Kuuntele ohjeet, sillä kerromme kyllä kaiken tarpeellisen tiedon mitä tällä käynnillä sinun tarvitsee tietää. Älä epäile taitojamme, emme me täällä muuten olisi töissä jos emme tietäisi mitä olemme tekemässä. Kiitos ja hyvää matkaa!

29 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *