Pessimisti joutui pettymään
Aloittelin työpäivääni ison marketin kassalla aamupäivällä. Ensimmäisten asiakkaitten joukossa kassalle saapui miesasiakas 50+ ja heti ensisilmäyksellä asenne luoettavissa kasvoilta. Hän asetteli hihnalle huolellisesti lasertulostimen pakkauksessaan ja kysyy:
A: toimiiko tämä sinun kassa?
M: kyllä tämä kassa toimii, miksi ei toimisi.
Piippaan tuotteen ja ilmoitan summan. Pitäessään pankkikorttiaan lukulaitteen päällä:
A: Pelaako tämä laite?
M: Kyllä se pelaa, miksi ei pelaisi.
Työntää kortin lukijaan, näppäilee koodinsa ja jää odottamaan:
A: Tapahtuuko mitään?
M: Tapahtuu, kun otat korti pois.
A: …kun ei näistä teidän laitteista koskaan tiedä.
Tässä vaiheessa minulla nousee ne pienet sarvet ja oikein iloisena selitän, että tässäpä tämä takuukuitti, jonka niitttaan sinulle tähän ostokuittiin kiinni ja korostetun aurinkoisesti toivotan OIKEIN HYVÄÄ PÄIVÄN JATKOA!
Ai, että tuli hyvä mieli: pessimisti joutui pettymään😀
juro suomalaismies vain yritti smalltalkia
Tuo on juuri sitä ikäpolvea missä alkaa esiintyä tätä surullisenkuuluisaa alzheimeria ja muita vastaavia höpötyksiä. Siinä mielessä ymmärrän ettei ole perillä nykypäivän toimintatavoista, mutta siitä huolimatta kun tätä miettii pitemmän päälle niin kyllä siinä kasvaa sympatia vanhoja ihmisiä kohtaan. 🙁
Kyllä nyt oli kamala asiakas. Mä olisin joutunut varmaan saikulle tuollaisen tilanteen jälkeen