Pikkukaupan aasiakkaat

Työskentelen pienessä kaupassa rauhallisella alueella, ja suurin osa asiakkaistamme on aivan ihania. Silti joskus kauppaamme sattuu tupsahtamaan aasiakkaita. Olemme usein jonkun aikaa yksin päivällä, ja silloin juoksemme väliä pullokone-bakery-kassa-hyllytys. Olemme todella tarkkoja siitä, että asiakkaat eivät joudu odottelemaan turhia, vaikka työmme on todella kiireistä.

Itse ainakin esimerkiksi hyllytyksen lomassa varmistan jokaisen paketin laittamisen jälkeen, (siinä menee alle minuutti) ettei kassalla ole ketään. Tässäpä muutama aasiakas, joiden käytöksestä todella pahoitin mieleni.

Tapaus 1:

Olin hakemassa rullakkoa varastosta, ja parkkeerasin sen vessapaperihyllykön luo. Koska kassalla ei näkynyt olevan ketään, jatkoin purkamista tuttuun tapaan: tarkistin jokaisen vessapaperipaketin jälkeen, että kassalla ei odota kukaan. Yhtäkkiä kuulin kirosanojen saattelemana kamalan huudon.

"Onko tämä s****** itsepalvelukauppa?!"

Juoksin kassalle kiireesti, ja huikkasin tullessani iloisesti, että täältä tullaan.

Vuoropuhelumme eteni seuraavasti:

A: No niin v** tullaan! Mä olen s**** odottanut täällä 15 minuuttia v** laiska lehmä!

M: Anteeksi, hyllytin tavaraa, mutta tarkistin kyllä minuutin välein, että onko kassalla joku. En nähnyt teitä?

A: Mun tehtävä ei ole seisoa siellä kassalla, kyse on siitä että myyjän pitää v*** pysyä siellä omalla työpisteellä!

M: Anteeksi kovasti, tehtäviini kuuluu muutakin..

A: Keskeyttäen minut: Älä s** selitä, mua sun lässytykset kiinnosta.

M: *ilmoitan asiakkaan nakkipaketin hinnan, 2,5 euroa.*

A: PALJONKO TÄMÄ MAKSAA?!

M: Sanoin äsken, se on kaks viiskyt.

*asiakas heittää rahat tiskiin*

M: Kiitos.

A: On se ny s***!!! Sillon ku ollaan työpisteellä, siellä myös pysytään!!!

Tätä hän hoki monta kertaa, ennen kuin poistui ovesta hokien samaa mantraa. Sain siis sen kuvan, että hän ei tahallaankaan halunnut tulla kassalle eli näkyviin, koska minun tehtäväni olisi tietenkin ollut telepaattisesti tietää että hän on valmiina maksamaan?

Tapaus 2:

Ladoin aivan kassan vieressä rullakolta karkkilaatikoita tasokärrylle. Niitä oli joku 8 kpl, eli kyseiseen toimenpiteeseen meni maksimissaan kaksi minuuttia. Yhtäkkiä kuulen vihaisen huudon aivan takaani.

A: VOISITKO MITENKÄÄN KESKEYTTÄÄ SEN TÄRKEÄMMÄN TYÖSI JA PALVELLA ASIAKASTA?

M: *iloisesti* Olen kovin pahoillani, tulen heti. Anteeksi etten heti huomannut teitä, kun olin selkä kassalle päin. Yleensä kyllä kuulen kun joku tulee taakseni.

A: On se kumma että touhuat jonnin joutavia siinä, asiakkaat ei sinua näköjään kiinnosta.

M: Pyysin teiltä jo anteeksi. Mitä muuta voisin vielä tehdä? Olen pahoillani, että minulla on muitakin hommia.

A: Siis sulla on muitakin hommia? Eikö asiakas ole kuitenkin se TÄRKEIN?

M: Tottakai asiakas on tärkein.

A: Vai on sulla siinä muitakin hommia kuin palvella MAKSAVAA ASIAKASTA.

M: Tottakai asiakas on tärkein. Yritin vain sanoa, että valitettavasti työnkuvaani kuuluu muutakin kuin kassalla oleminen.

A: Vai että on muutakin työtä. Yks onnensanat-arpa!

*Näytän arpakansion asiakkaalle, josta hän nykäisee vihaisesti arvan*

A: Eikö asiakas ole tärkein?

M: Kuten jo sanoin, kyllä on.

*asiakas heittää rahat päin näköäni*

Hämmenyin tästä niin paljon, ja itku poltti silmiä. Sain sanottua asiakkaalle, että toivottavasti hänelle tuli hyvä mieli.

Hän huusi vielä, että ei todellakaan tullut hyvä mieli.

MIKSI, OI MIKSI tämä aasiakas ei voinut vaikka yskäistä tai pyytää mua kassalle, jos parin minuutin odotus oli liikaa? Olin aivan siinä vieressä.

Huoh. Toivottavasti ainakin seuraavat pari viikkoa menisi ilman näitä maailman napoja.

 

 

 

16 Comments

Leave a Reply to Aapeli Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *