Pöytä ei kelvannut, tehkää nyt prkl varaus, jos haluatte ikkunapaikan.

Työskentelen ruokaravintolassa, joka on usein viikonloppuiltaisin täynnä varauksista. Paikalle astelee nälkäinen pariskunta. Tässä vaiheessa ravintola ei ole täynnä koska kaikki/suurin osa varauksista tulee puolen tunnin kuluttua/tunnin sisällä. Ohjaan pariskunnan pieneen kahden hengen pöytään salin perälle. Ei yhtään huonompi paikka mielestäni, tosin ei ikkunapaikka. Kysyn heiltä juomatilausta, jota eivät vielä halua kertoa. Ystävällisesti jutellen kerron heille että saavat miettiä tilaustaan rauhassa ja tulen ihan pian kyselemään juomia uudestaan. Asia ok, lähden pois.

Eipä mene minuuttiakaan kun äsken pöytään ohjaamani aasiakas ukko juoksee vihaisena perässäni kassalle, jossa palvelen muita asiakkaita. Palvelen asiakkaan loppuun ukon höyrytessä vieressä. Mikä hätänä?! Kysyn. Ukko haluaisi vaihtaa istumaan ikkunapaikalle. Kerron hänelle ystävälliseen äänensävyyn että valitettavasti kaikki muut paikat ovat varattuja ja tämä kyseinen pöytä on ainoa, joka vielä on vapaana.

”No mutta eihän noissa pöydissä ketään edes istu?!” Koitan hänelle selventää että varaukset ovat täynnä ja sali täyttyy n. puolen tunnin kuluttua. Ukko vaatii nähdä varaus”kansioni” (jota en todellakaan hänelle näytä, kun siellä on muiden asiakkaiden tietoja, puhelinnumeroita ja jopa laskutustietoja. Minulla ei ole lupaa sitä asiakkaille noin vain näytellä!) väittää jopa että valehtelen, että varmasti olisi heille ikkunapaikka vapaana.

Johan sitä aletaan kyselemään kuka täällä on vastuussa illasta (no minä tietenkin) ja että vastuussaoleva henkilö on hetimiten saatava paikalle (kertomaan se sama tarina että valitettavasti sinulle aasi ei nyt ole tarjolla sitä ikkunapaikkaa. Ensikerralla tee varaus.) Kertaan hänelle vielä kerran että ikkunapaikkoja ei valitettavasti ole vapaana. Pian aasi tajuaa hakea vaimonsa ja tavaransa ja lähtevät ovet paukkuen jatkamaan matkaansa. Huikkaan vielä hyvät illanjatkot.

Näin hyvin alkoi minun lauantai-illan työvuoroni.