Puhdasta kuolaa
Kaupassamme asioi paljon lapsiperheitä. Monet isät/äipät antavat jonkin ostoksen lapsensa nuoleskeltavaksi + pureskeltavaksi ennen maksua. Ostos joko laitetaan kuolaa valuvana kassahihnalle tai ojennetaan suoraan kassan käteen. Nokkelimmat kommentoivat, että ”puhdasta sylkeä se vain on!” (mistä lähtien kenenkään sylki on ollut puhdasta?).
Ymmärrän kyllä, ettei kullannuppusi sylki hätkäytä sinua itseäsi, mutta mieti haluaisitko omassa työssäsi käsitellä jonkun toisen nuoleskelemia tuotteita? Eikö lapselle voisi antaa jotain omaa lelua mutusteltavaksi kauppareissun ajaksi? Koska sen lisäksi että ostos on kauttaaltaan märäksi nuoleskeltu, voi sen ean-koodi olla pureskeltu lukukelvottomaksi. Silloin on soiteltava osastolle ja selvitettävä tuotteen koodi, mihin tuhlaantuu aikaa.
PS. Tarkoitus ei ollut hyökätä lapsiperheitä vastaan! Olisi vain mukava saada pientä kunnioitusta tässä asiassa 😀
Ja kuinka moni vanhemmista ajattelee syyllistyvänsä näpistykseen antaessaan tuotteen lapsen syötäväksi jo kaupassa. Siltikin on näin, vaikka tuote on tarkoitus maksaa ihan normaalisti, kassalle asti tuote on kaupan.
Tilanteesta riippuen. Jos esim. irtokarkkihyllyllä on lappu ”pussitus on ostopäätös”, tai vastaavilla termeillä kirjoitettu, siinä vaiheessa kun olet karkit pussittanut ne ovat sinun. Lakiteknisesti asia on näin.
Perus. Seuraavan kerran tee niin, että nuolet myös itse kyseisen lelun/esineen/tavaran jostain kohtaa mistä skidi ei sitä ole nuolassut. Sit sanot aasiakkaalle, että puhdasta sylkeä se vain on
Syy lapsiperheiden käytöksessä lienee ihan geeneissä. Ennen lisääntymistä ja sen jälkeen tarvitaan erilaisia käytösmalleja. Moniko mies innostuisi naisesta, joka tylyttää ja komentelee tauotta? Lapsi on leimautunut vanhempaansa, joten häntä voi käskeä surutta, mutta kenelle hyvänsä muulle tuollainen käytös ei ole kivaa. Ikävä kyllä siinä vaiheessa kun on jälkikasvua niin levy jää helpoiten päälle, koska ei ole enää virtaa pitää yllä mielenkiintoa uusiin asioihin.
Seuraavalla kerralla kaiva itse vaikka nenää ennekuin otat kuolalla mällätyn tuotteen käteesi. Jos/kun tämä aiheuttaa närää vanhemmissa, ihmettele mikä ero kuolalla ja räällä on eritteinä. Tuleehan ne naapurirei’istä sentään.
Itu, toinen vaihtoehto on joskus suoraa huutoa kovaa ja korkealta huutava lapsi. Mieluummin sille lapselle annetaan esim. leivästä joka aiotaan ostaa pala kuin että annetaan huutaa.
TAI opetat sen lapsen siihen, että purtavan saa vasta kun se on maksettu. Saa huutaa ja kovaa, mutta mitään ei silloin tule. En halua palkita lastani huonosta käytöksesta vaan purtava eka maksetaan ja vasta, kun lapsi on rauhoittunut, saa hän purtavansa. Näin meillä toimitaan ja nykyinen vajaa kolmivuotias saattaa itkeä sen minuutin pari, jonka jälkeen hiljenee. Tietää, että äiti ei anna vaikka kuinka itkee ja huutaa. Ja aina sanon: ”tämä täytyy eka maksaa”. Kyllä ne pikku nassukat oppivat, mutta vanhemmista kiinni viitsivätkö opettaa.
Sen mukulan vois aina jättää kotio toisen vanhemman kanssa.. Tai jos toista vanhempaa ei ole, niin pyytää jotain lähituttua vahtiin sen aikaa kun itse käy kaupassa jos lapsi ei osaa käyttäytyä kunnolla kaupassa. Ja tuntuu että suurin osa vanhemmista ei osaa opettaa lapsilleen muutenkaan, että tuote on niin kauan kaupan omaisuutta kunnes se on maksettu.