Rahamies

Olin töissä firmassa, jossa myytiin sähkölaitteita, ja niiden varaosia. Eräänä päivänä sisään astuu hieman hevosmieheltä näyttävä keski-ikäinen aasiakas. Lyö tiskiin lapun jossa laitteen tyyppi ja viereen rikkoontuneet osat.

A: “Löytyisköhan tommosia ehjänä. Olen jumankauta kiertänyt puoli maakuntaa ei mistään löytynyt. Sitten joku neuvo tänne”.

Vilkasen tiskiin ja totean että: “katsotaas eiköhän löydy ja haen varastosta oikeat osat.

A: “Kato pirua siinähän ne! Mitä maksaa?”

M: “15 euroo.”

A: “Ei kai älä viitti saat kympin.”

M: “15 euroo.”

A: “Ei tommoset kikkareet voi olla niin kalliit.”

M: “15 euroo. Lähin toinen paikka josta voit löytää samat osat on 160km päässä. Enkä tiedä pitääkö he enää näitä hyllytavarana.”

A: “No voi helvata. Pakko kai ne on ostaa. Saat 12 ekee.”

M: “No Okei, tämän kerran.”

Aloin kypsyyn äijän tinkaamiseen ja kitinään. Ukko kaivaa lompsansa ja läväyttää sen auki maksaakseen. Ei hel**tti. Lompsa on TÄYNNÄ!! Niin isoja seteleitä, ettei meikäläine ole nähnyt kun unissa ja lottomainoksissa. Jälkikäteen laskeskelin päässäni, että lompsassa oli vähintään 10 tonni. Pitäisköhän ruveta tinkaamaan.

– varaton –

5 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *