Raivoaminen auttaa aina

Ihmisten huono käytös ihmetyttää vielä vuosia tapahtuneen jälkeen.

Olin nuorena töissä pienessä eläintarvikekaupassa. Hiljaisena hetkenä ajattelin putsailla akraavioita. Tätä varten jouduin kiipeämään tikkaille ja olin lähes katon tasossa – akvaarioita oli monta päällekkäin. Liikkeeseen tuli mies, joka kysyi minulta jotain mitä en kuullut tikkailla keikkuessa.

Laskeuduin ja tervehdin ystävällisesti, kysyen kuinka voin auttaa. Mies räjähti samantien. ”Minähän sanoin jo! Mikä on kun ei mene perille!” Katsoin miestä hetken hämmentyneenä ja kysyin sitten uudelleen kuinka voisin auttaa, pahoitellen, että en kuullut ylhäälle hänen kysymystään.

Mies oli kiukkuinen edelleen, mutta nyt sentään osasi puhua kuten ihminen ja kysyi tiettyä koiranruokaa. Tiesin samalla sekunnilla, että nyt on helvetti irti – ko. koiranruoan tilaus meille oli juuri lopetettu, kun sitä meni todella vähän ja oli kallista tilata vain muutaman asiakkaan vuoksi.

Äijä repesi täysin. Sain kuulla miten ollaan täysin paska pulju, hän ei aio enää ikinä käydä meillä (jännä, kun oli ensimmäinen kerta kun minä hänet edes tapasin) ja kirosanojen sävyttämän ihmettelyn miten ei voida pitää valikoimassa edes yhtä pussia koiranruokaa tai informoida asiakkaita tästä kammottavasta vääryydestä.

Ruoka oli todella spesifiä, suurin piirtein ”Afrikan keltaraidallisen puudelin gluteeniton harmaa nappula”. En myynyt vuoden aikana kuin yhden pussin. Että eipä pidetty valikoimissa tätä herraa silmällä pitäen.

Luulisi, että tuolla mentaliteetilla katkeaa ajan myötä verisuoni päästä…