Raivorouva

Sattuipa tässä parisen viikkoa takaperin kaupan kassalla. Asiakkaalla oli jonkin atrian/HK:n tai muun tuotehyvityslahjakortti, jolla saa ostaa kyseisen firman tuotteita määrätyllä summalla hyvitykseksi jostain tuotteessa olleesta viasta.

Kassalleni saapui vähän vanhempi pariskunta muutaman tuotteen ja tämän lahjakortin kera. Rouva näytti minulle tuotehyvitystä ja kysyi että tuleehan noista tuotteista tarpeeksi (summa taisi olla jotain 5€:n pintaan). Vastasin että pieni hetki, tarkistan rekisteröimällä tuotteet kassaan ja hymyilin ja olin tosi ymmärtäväinen kun monelle asiakkaalle on vieraampaa miten noiden kanssa käyttäydytään. Siitäkös alkoi kummallisten sattumusten sarja. Rouva korottaa ääntään ja alkaa huutaa minulle, en edes muista sanoja mutta jotenkin se liittyi siihen että en saa alkaa hänen silmilleen hyppiä. En reagoinut hirveästi mitenkään, pyytelin anteeksi jos olin vahingossa sanonut jotakin mikä loukkasi häntä ja mielessäni olin todella hämilläni.

Tuotteet koneelle saatuani kerroin summaksi tulevan jotain 8€ tai jotain sinne päin ja kysyin heitä käyttämään vielä plussakorttia, koska heidän tuotteissaan oli plussatarjouksia ja tämänkin yritin tehdä oikein ystävällisesti, ja sain vastaukseksi rouvalta huudon ”Älä kuule huuda mulle!” ja samaa litaniaa melko pitkään. Olin todella hämilläni koska olin koko ajan heille erityisen ystävällinen, iloinen ja hymyilevä. Jossain vaiheessa pyydän rouvaa rauhoittumaan, että saadaan tilanne hoidettua kaikkia miellyttävällä tavalla. Jossain vaiheessa joudun keskeyttämään työni hetkeksi ja sanomaan että joo, anna tulla. Minä kuuntelen kun hän haukkuu minua ja kaikkea.

Käännyin sitten tarkistamaan papereistani, mihin maksutapaan lyön tuon hyvityksen, ja sanoin jotain siitä että pieni hetki, tarkistan että menee varmasti oikein. Rouva sättii, haukkuu ja huutaa minulle oikeastaan koko tämän ajan. Kääntyessäni heistä pois päin, hänen miehensä sanoo rouvalle että älä huuda tuolla tavalla, niin rouva pamauttaa, että ”Tuo on niin nuori, ainakin kolme kertaa nuorempi kuin minä, minä saan tuolle kyllä huutaa ihan miten haluan”. Siinä vaiheessa alkaa kilahtaa mullakin. Mitään sanomatta, käännyn hitaasti katsomaan rouvaa syvälle silmiin. Katson, katson ja katson. En sano mitään, katson vaan ja alkaa tulla anteeksipyytelyä ja ”älä nyt suutu” lauseita. Sanon lopulta että en suutu, mutta nyt kun rauhoitutte, saadaan tilanne hoidettua kunnialla loppuun. Vähän aikaa rouva on ihan hiljaa, saadaan tilanne laukeamaan ja lähtiessään rouva tokaisee että ei hän minulle huutanut vaan miehelleen.. Toivotin lopuksi hänelle oikein mukavaa loppupäivää sillä äänensävyllä että nyt kun lähdet, en kutsu vartijaa paikalle.

Kestin tilanteen yllättävän hyvin, siirsin sen tunteen sivuun ja palvelin loppujonon hämmentyneitä asiakkaita joille olin taas oma pirteä itseni. Mietin niitä ihmisiä että toivottavasti huomasivat millaista on olla kassalla ja mitä kaikkea siinä joutukaan kestämään.

Tää tilanne oli vaan niin käsittämättömän hämmentävä että jäi mieleen.. Huutajia on välillä mutta yleensä niillä on syykin.. Nyt ei ollut edes sitä.

– Laura –