Rasvaton punainen maito
Näitä juttujahan olisi satoja vuosion aspatyön varrelta. Pistetään muutama mieleenpainuvaisempi juttu.
Kauppaan tulee 60+ rouvashenkilö. Keskustelu etenee kutakuinkin näin:
A: Missäs teillä on tuo rasvaton punainen maito.
M: Tuota…
A: Niin kun tuo lääkäri on kieltänyt liian rasvan ja punaisesta maidosta saa parhaat piirakat.
M: Nii kyllä varmaan tuleeki paremmat, mutta kai rouva käsittää, että punainen maito on juuri sitä missä on sitä rasvaa vähän enemmän. Rasvaton maito on tälläisessä vaaleansinisessä pakkauksessa.
A: No tuo litkuhan ei maistu yhtään millekkään.
M: No siis tää ois nyt kuitenkin tätä rasvatonta…
A: Ei kun minä tarvitsen rasvatonta punaista maitoa.
M: Ei sellaista olekaan. (yritin siinä selittää sitten miten homma menee, ei uppoa millään jakeluun)
Sitten se klassinen kommentti, että kyllä naapurikaupasta saa rasvatonta punaista maitoa. Pitää sitten vaihtaa kauppaa.
M: No niin varmaan täytyy sitten.
Toinen tapaus:
A: Etsin erästä tuotetta (ei muista nimeä, valmistajaa tms.), naapurikaupassa se tuote on (osoittaa hyllyä) vähän lyhyemmässä hyllyssä suunnilleen tällä kohtaa.
M: Taas klassinen tuota…. Mitenkähän minä voisin tietää mitä naapurikaupassa on hyllypaikalla X.
A: Pitäisihän sinun tietää taidat olla joku harjoittelija (no joo jos 12 vuoden kokemus lasketaan vielä harjoitteluksi, nii joo tottakai)
Naama norsunv””lla lähti sitten seki ulos. Morjens.
Ja sit se kahviralli. Kaikki jotka ovat ruokakaupassa töissä tietää tämän ilmiön. On kahvitarjous rajoitus 1pkt/talous. On kahta koulukuntaa tässä tivolissa. Toiset kiertävät koko v***n päivän kassalta toiselle ostamaan aina sen yhden kahvipaketin ja raukat luulevat vielä ettei me tajuta. Kyllä me tajutaan ei vaan jaksa puuttua tuollaseen naurettavaan pelleilyyn. Itellään niillä menee se koko päivä, että saavat muutaman euron säästettyä.
Toinen porukka on se, kun tullaan viisihenkisen perheen kanssa kassalle ja jokainen ostaa sen yhden paketin. Ainoita päiviä milloin näkee sen ikäisten lasten ostavan kahvia, jotka ei edes yllä tiskille. Vaikee arvata mistä on kyse. Kaikkein parasta on kun lapset möläyttää jotain isälleen tai äidilleen ja sitten ollaan kun ei koko pentua tunnettas.
– Leroy –
Monesti ruokakaupassa töissä ollessa olen miettinyt, että onko erikoisliikkeissäkin (esim. urheilukauppa, vaatekauppa, eläinliike) niin raskaita asiakkaita kuin ruokakaupassa? Tavallinen perserkki voi olla harrastamatta tekstiiliurheilua (saatikka että olisi siihen varaa), vaatteet se löytää marketista tai tokmannilta eikä se ole eläinrakas. Ruokakaupassa perserkin on kuitenkin käytävä ja laitettava lotto ja jokeri, sekä ehkä myös valistamassa kaupan henkilökuntaa milloin mistäkin asiasta.
Kärjistetty esimerkki, mutta tällaisia mietin kun vielä kassalla kärvistelin.
Rautakaupassa kyllä käy muutkin kuin vain ne jotka rakentavat mutta vastaan nyt silti… Kyllä sielläkin käy niitä asiakkaita jotka ärsyttää isolla V:llä, mutta en usko että ihan niin paljon kuin ruokakaupoissa kuitenkaan (sen perusteella mitä olen itse ruokakaupoissa nähnyt, kassalla en oo sellasessa ollu). Meillä käy muutenkin tosi paljon samat ihmiset ja ne on yleensä mukavia, ne aasit taas on pääasiassa jostain kauempaa tulleita jotka on vaan menossa ohi. Toki poikkeuksiakin on… Ite haluaisin kuitenkin tietää että vingutaanko muissakin kaupoissa aina joka saatanan tuotteesta alennuksia? Okei, tottakai sitä alennusta saa jos rakentaa tms ja ostaa siksi paljon tavaraa (tai ostaa vaikka LVI-juttuja missä on isot katteet), mutta jos ostat sen yhden pussin kissanruokaa niin joo ei, en voi antaa alennusta kuin ehkä sen viisi senttiä… Ihan jo senkin takia että niissä ei ole laskettu siihen hintaan sitä ylimääräistä että sitä voisi sitten tiputtaa. Jotkut tavarat menee myös ihan nollakatteella, mutta sitähän ei aasiakkaat tajua kun yrittää sanoa että ei onnistu hinnan tiputtaminen. Varsinkin jos tuote on jo valmiiksi tarjouksessa, mekin joudutaan joskus myymään tavaraa persnetolla koska kyseessä on kampanja, joka on voimassa jokaisessa ketjun kaupassa (vaikka ovatkin kauppiasvetoisia ja hinnat ja toimittajat erit vähän joka kaupassa). Onneksi jotkut kuitenkin ymmärtävät sen että kassa ei voi kauheasti alennuksia antaa ja tajuavat ihan itse mennä kysymään niitä myyjiltä joilla on enemmän valtuuksia….
Kyllä markka-aikana kun istuin ruokakaupan kassalla vinguttiin paljousalennusta jos ostokset ylitti esim. 100mk. Jotkut äijät oikein pörhisteli visat kädessä kun oli mielestään niin isot ostokset. Mieli teki tokaista että aijjaa, tossa just kävi yks yh shoppailemassa 200mk:n edestä. Siinä kaupassa isot koko laarin täyttävät ostokset pyöri jossain 400-500 markan hujakoilla ja ei, alennuksia ei tippunut.
Olen ollut töissä sekä tavallisessa ruokakaupassa (kahdessa sellaisessa) että erikoiskaupoissa (kolmessa) ja voin sanoa että urpoja riittää joka kaupassa… erikoiskaupat ovat melkein ne pahimmat koska siellä aasiakkaat vaativat mitä ihmeellisimpiä asioita (kun kerran on erikoiskauppa ja myyjän pitäisi siis kaikki tietää kaikesta).
”Ihanimpia” on ne vanhat ihmiset, jotka tulee ja haukkuu pystyyn kirosanoja ja halventavaa puheen sävyä säästämättä, kun jotain tarjous tuotetta ei löydy. Loppujen lopuksi käy ilmi, että mainos minkä asiakas on nähnyt on toisen kilpailevan yrityksen tarjous. Eihän sitä anteeksipyyntöä kuulu vaikka sille mahdollisuuden antaisi.
Ja sitten on niitä asiakkaita, jotka haluavat tietyn pikku leipomon leipää tai pullaa. Asiakas tulee itse ostoksille heti kun kauppa on auennut ja ei millään ymmärrä sitä, että leipomo toimittaa tilauksen silloin kun toimittaa. Siihen me työntekijät ei voida vaikuttaa.
Itse olen ollut melkein jokaisella osastolla töissä mitä suurista marketeista löytyy ja voin sanoa, että vaikeita asiakkaita on kaikkialla.
”Ainoita päiviä milloin näkee sen ikäisten lasten ostavan kahvia, jotka ei edes yllä tiskille.”
Kahvit ei yletä itse tiskille?
Parhaita tapauksia näkee huonekaluliikkeissä. Turussa erään entisen työnantajaliikkeen avajaisissa jaettiin muutamalle kymmenelle ensimmäiselle asiakkaalle ilmaiseksi jotain aurinkovarjoja, sisustustyynyjä, ämpäreitä tms. krääsää. Paikalletulleiden kesken syntyi semmoinen käsirysy että tilannetta rauhoittelemaan tarvittiin kaksi poliisipartiota.
Kuopiossa toisen huonekaluketjun tempauksessa tarjottiin ilmaista makkaraa. Paikalle saapui mm. vajaan sadan kilometrin päästä Iisalmesta joku neropatti, joka oli huutoraivarin keinoin ilmaistun tarinansa mukaan saapunut paikalle VAIN ilmaisen makkaran takia, ja oli makkaran loputtua niin pettynyt, että pääti purkaa tunteitaan julkisesti koko kaupalle.
Oliko Iisalmessa niin kallista makkaraa? 😀
Kyllä sitä vain ihmisten kahvihammasta kolottaa. Kaikki tuntemani kahvinjuojat ovat vähitellen tottuneet kahviin, noin alkujaanhan he pitivät sitä karmaisevan makuisena. Mutta siinä on sitä voimakkaasti koukuttavaa kofeiinia sellainen annos, ettei lasten energiajuomapötiköissäkään kaikissa päästä lähelle kahvikupin sisältöä. Parempi se toki on kuin mieletön alkoholiturismi ja eritoten se alkoholin litkiminen joka ikinen päivä.
Kahvihammasasiakkaat eivät usein edes osta mitään muuta kuin ne maksimi kahvipaketit, joten niistä tarjouksista voitaisiin hyvin luopua, kun kerran tuote on muutenkin haluttu. Ihmisten addiktioilla on hyvä tienata.
Energiajuomassa itseasiassa on yli tuplasti enemmän kofeiinia kuin tavallisessa kahvikupissa (jossa ei tietysti ole tauriinia ollenkaan).. Sen takia sitä juuri ei suositellakaan nautittavaksi enemmän kuin max 3 tölkkiä päivässä, eikä lapsille tai raskaanaoleville yhtään.
Huoh, isäni on oikein multiaasiakas. Hän on näitä, jotka vaatii alennusta aina ja vähän ”loukkaantuu” kun ei sitä saa. Me ollaan kuulemma tyhmiä kun maksetaan merkitty hinta. Hää on myös niitä, jotka vaatii et jonkun sortin kanta-asiakkuusalennus lyötäisiin vaikkei se kortti nyt ole juuri mukana ”kyllä sä tiedät et mulla se kortti on”. Tunnen välistä niin suurta häpeää kassalla.
Mä oon kyl kanssa miettinyt noita ”ilmaiskrääsän” jonottajia. Ei, ei voi ymmärtää. Tai ajetaan 100km, koska tuolla on kahvipaketti 50snt halvempaa ku tässä lähimarketissa.
Minusta ei olisi kassaksi tai aspaksi. Moni tuttu toki on ja ovat siinä loistavia.
Aspoista sen verran näin aasiakkan näkökulmasta, että mua ärsyttää miesmyyjät ja elektroniikkaosasto tai -liike. Koska olet nainen, et voi tietää mitään teknisiä ominaisuuksia, joten myyn sulle tämmöstä söpöä pinkkiä mikä on kiva – varsinkin jos olen sanonut, mitä etsin. Siis jos ei ole ihan samaa, ok et tarjotaan muuta jos ei just sitä ole, mutta jos sanon, että pitää olla _tietty_ ominaisuus niin ei…
Pahaltahan se tuntuu mutta meidän isäpaappa harrastaa aivan samaa. ja ai että käy kyllä häväettämään!
Et taida ymmärtää miksi tarjouksessa lukee 1 per talous? Juuri sen takia että ihmiset ostaisivat sitä enemmän.. 😀
Meille opetettiin, että rajoitetuilla tarjouksilla pyritään ehkäisemään tarjoustuotteiden loppumista kesken.
Melkein nolona myönnän ostavani tarjouskahvia edellä luetelluilla menetelmillä. Itselläni ei ole kuin yksi lapsi, joten joudun värväämään sen kaveritkin mukaan kahvinhakureissuun 🙂 . Muistelen vieläkin nautinnolla taannoista hamstrausreissua kun kahvi oli tarjouksessa sekä ässässä että koossa, lähitaajamassa kaupat sijaitsevat aivan vierekkäin. Kävimme ensin koko poppoo toisessa, sitten toisessa, ja toistimme tätä muutaman kerran. Aikaa ei mennyt hirveästi ja tytär kavereineen sai ”palkaksi” jäädä ”kylille” mistä heidät sitten illalla hain hiukan ennen kauppojen sulkeutumista, niin että ehdimme …
Hah haa, onko se jotenkin kassahenkilöltä pois jos koko suku ostaa jonossa kahvia. Kannattaa sitten laittaa ne tarjouskahvit jonnekin lukkojen taakse ja sukulaisuus/perheellisyystodistusta vastaan jakaa ne.