Rouva, kuittinne putosi maahan!

Työsnekentelen kaupan kassalla. Suurin osa asiakkasta ovat mukavia, mutta eräs vanhemman puoleinen rouva pistää jo vähän naurattamaankin…

Kyseinen rouva asioi melkein jokainen päivä kaupassamme. Yleensä hänellä on vain pienet ostokset. Kassalle tultuaan hän ei ikinä tervehdi eikä luo edes pientä hymyä. Sanon ostosten loppusumman ja hän viskoo tasarahan tiskille. Annan kuitin ja joka ikinen kerta hän heittää kuittinsa nyrpeänä lattialle, vilkaisematta edes siihen kuittiin! Onko se niin pääsemättömän vaikeaa olla ottamatta sitä kuittia, jos sen on ihan pakko heittää aina maahan, aina siihen kassan eteen samaan paikkaan! ARGH!

Kerran en olisi antanut kuittia, mutta rouva jää käsi ojossa odottamaan kuittiansa, nyrpeä ilme kasvoillaan. Tavalliseen tapaan hän ottaa kuitin ja viskaa sen samantien maahan. Eikä puhu koko kassakohtaamisajan aikana sanaakaan. Siitä siivooja saa sen aina siivota, vaikka kassanpäädyssä olisi roskis…

Että on ihmisillä omituisia pakkomieilteitä.

– Helinä –